Vapaalla kädellä sisustaen

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Löytö Granitista: Yrttiruukut parvekkeelle

Minulla on uusi lempikauppa, vuoden verran Helsingissä ollut Granit, jonka löysin vasta tänä kesänä. Ja löytöhän kannatti, nimittäin parvekkeen lattia sai lisätilaa näillä roikkuvilla ruukuilla.

Kyseessä siis ovat Granitin sinkkiruukut ja ruukkutelineet (jotka muuten eilen olivat liikkeessä -50%!), harmi vain, että omasta kokoelmastani ehdin ostaa puolet jo aiemmin täydellä hinnalla, eilen hain vain täydennystä.

Ruukkuja on kahta kokoa, ja itse ostin aluksi yhden pienemmän, mutta tajusin, ettei koko riitä tuuheille yrteille, joten suurin osa ruukuistani on lopulta isompaa kokoa.

Yrtit ovat aivan ykkösjuttu meikäläiselle innokkaalle kotikokille, joka kokeilee uusia ruokia ja rakastaa pitkän kaavan mukaan kokkaamista (silloin kun on vapaata, arkena en todellakaan jaksa kuluttaa aikaa keittiössä pakollista sapuskan keittoa enempää).

No, joka tapauksessa, nyt keittiössä sijaitsevan kaupan yrttikokoelman lisäksi parvekkeen "oikea" yrttikokoelma on jokakuinkin täydellinen meidän tarpeeseen.

Parvekkeelta löytyy siemenestä kasvatettuja kavereita, kuten korianteria, ruohosipulia, kynteliä ja lipstikkaa, ja lisäksi hain taimia läheisestä puodista. Sieltä mukaani tarttui oregano, silopersilja, sitruunatimjami, rakuuna ja kokonaan uudet tuttavuudet banaani- ja suklaaminttu.

Aivan ihanat yrtit, banaanimintussa on häivähdys banaania, tosin okei, en kyllä ehkä tajuaisi banaaniksi, jos en tietäisi yrtin nimeä, mutta entäs sitten suklaaminttu? No se maistuu aivan After Eightille ja ranskanpastilleille. Mahtava yrtti! Sopii kruunaamaan kesän jälkiruokia. <3

Mansikat jälkiruokaan tulevat toivon mukaan amppelista, joka tosin ei näytä yhtään niin tuuhealta kuin nettikaupan mainoskuvassa, jossa mansikoita täynnä olevat varret tulivat varmaan puolisen metriä amppelista alaspäin. Voiko mansikka tuosta vielä kasvaa?

Kävi mansikoiden miten kävi, niin yrttien osalta kokonaiskuva näyttää nyt siis tältä.

Yrttimäärä voi joidenkin mielestä näyttää liioitellulta, mutta olen haaveillut hyötypuutarhasta/hyötyparvekkeesta jo pitkään, ja lupaan, että yksikään näistä herkuista ei tule menemään syömättä kompostiin! :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Musta-valkoista uudistusta & mustikka-kaurapiirakka

Keittiön patalappu-kokoelma sai hieman uudistusta, kun törmäsin Annon salmiakkiruutuisiin patalappuihin. Samalla mukaan tarttui kaksi keittiöpyyhettä, joille meillä olikin tarvetta.

Mustavalkoiset tekstiilit ovat yksinkertaisia, mutta kauniita, eikä hinta todellakaan päätä huimannut. Anno on uudistunut K-ryhmän mukaan jo puolisentoista vuotta sitten, ja olen aiemminkin ihaillut malliston tuotteita. Tuotteiden tyyli, ajattomuus ja hinta houkuttelevat. Kesämallistosta löytyy paljon kaikkea kivaa.

Olen vierastanut mustavalkoisuutta sisustuksessa isoissa määrin, vaikka se kaunis yhdistelmä mielestäni onkin. Tällainen pieni keittiökokeilu taitaa olla juuri sopivan kokoinen piristys ainakin alkuun.

Uudet keittiöliinat pääsivät tositoimiin, kun aloitin pakastimen tyhjennyksen uuden sadon tieltä. Ensimmäiseksi käyttöön pääsi rasiallinen mustikoita, joista tein todella helpon, mutta herkullisen piirakan. Eiköhän tällä reseptillä pakastin tyhjene ja nopeasti! :)

Mustikka-kaurapiirakka

• 175 grammaa voita tai leivontamargariinia

• 3,5 dl kaurahiutaleita

• 1 dl vehnäjauhoja

• 1 dl ruokosokeria

• 4 dl mustikoita

• vaniljavaahtoa tai -jäätelöä tarjoiluun

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi mikrossa tai kattilassa ja lisää joukkoon kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Paista piirakkapohjaa 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen mustikat piirakkaan, ja ripottele niiden päälle ripaus ruokosokeria. Murustele loppu taikina piirakan päälle. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljavaahdon tai vaniljajäätelön kera!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Yrttitarha keittiöön

Tammikuusta asti jatkunut "minkälaiset yrttiruukut ostaisin" -pohdinta sai päätöksensä Granit-myymälään poiketessani.

Keittiön yrttitarha syntyi lopulta yksinkertaisista, harmaista puulaatikoista, joihin ihastuin ensisilmäyksellä liikkeessä. Laatikot löytyivät siis täysin yllättäen, ja pienen pohdinnan jälkeen tartuin kahteen pienempään ja yhteen isompaan. Isolle laatikolle aion kehitellä muuta käyttöä.

Laitoin molempiin yrttilaatikoihin kaksi ruukkua aluslautasineen, eli yhteensä tilaa on neljälle yrtille. Yrteiksi valitsin kaupan yrttejä, ja luulen, että aion tehdä niin jatkossakin. Tosin olen kuullut, etteivät kaupan yrtit välttämättä menesty mullassa?

Yrttilaatikot piristävät kivasti keittiön tasoja ja keittiön ilmettä, joka muuten on peruskeittiö peruskaappeineen ja työtasoineen, mikä löytyy kaikista ei-omistuskerrostaloasunnoista.

Nyt ruukuista löytyy vahvaa minttua, korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa. Katsotaan, miten kauan yrtit säilyvät hengissä. Mahdollinen valonpuute hieman huolettaa, siksi pohdinkin, pitäisikö yrttilaatikoita pitää välillä ikkunalla. Ikkunalla tarkoittaa meidän tapauksessa yhtä kuin ruokapöydällä, joka ajatuksena ei kyllä houkuttele, sillä tykkään, että ruokapöydän tila on pyhitetty vain ja ainoastaan kattauksille. Mutta voi olla, että yrttitarhani jää turhan lyhytikäiseksi, mikäli en jousta tästä tavastani.

Suomen Granitit löytyvät Helsingistä, Bulevardilta ja Forumista, jos jotakuta jäi mietityttämään. Mukavaa sunnuntaita kaikille! Täällä suunnataan kohta maistelemaan Taste of Helsingin antimia... :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Rosmariini - ruokaan ja koristeeksi

Siis vau, minkä kokoisen rosmariinin löysin Plantagenista!

Olen ostanut rosmariineja pitkin talvea kaupasta, mikä on käynyt kukkaron päälle, koska jostain syystä rosemary on muita yrttejä selvästi kalliimpi. Rahanmenosta harmistuneena tämä alta 20 eurolla irronnut jättirosmariini ilahduttikin aika lailla. Luulisi tästä riittävän satoa koko kesäksi. Söpö kaveri, toimii huonekasvinakin.

Yrtit ovat muutenkin aiheuttaneet minulle päänvaivaa, koska keittiön taso on jatkuvasti täynnä niitä, kaupan omissa ruukuissa ja pusseissa. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa hankkia niille yrttiruukut. Mutta millaiset? Ongelma on, että harva yrttiruukku on mielestäni ulkonäöltään nätti. Erilaiset yrttikasvattamot (vai miksi niitä nyt nimitetäänkään) taas tuntuvat epäilyttäviltä. Olen lukenut, että ne pitävät meteliä ja vievät paljon tilaa. Ruukkuprobleema siis vaivaa mieltä. Eva Solon ruukut miellyttävät silmää eniten, mutta hintaakin niillä sitten on.

Rosmariinille hankin samalla kauppareissulla yksinkertaisen valkoisen ruukun, ja ovatpa muuten nuo kyseiset ruukut todella valkoisia. Kokeilin ruukkua Bestån päälle, mutta Bestå näytti sen alla aivan keltaiselta.

Ruokailutilassa ja olohuoneessa askarruttaa muutama muukin asia. Rosmariini nököttää tällä hetkellä keittiönjakkaralla. Paikka on mielestäni kuin tehty yrteille tai muille kasveille, mutta en ole päättänyt, millaisen hyllyn tuolle kapealle seinänpätkälle hankin.

Oivallusta odotellessani hyödynnän jakkaralla nököttövää rosmariinia, joka pääsi ensitöikseen maustamaan italialaista tagliataa, eli ohueksi viipaloitua naudanfileetä rucola-pedillä.