Vapaalla kädellä sisustaen

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Muuton Crushed ja aamiaisherkkuja

Jo kauan himoitsemani Muuton Crushed-kulho kotiutui ja pääsi heti hyötykäyttöön.
Nimensä mukaisesti Crushed-kulho on kuin kokoon rutistettu. Julien de Smedtin suunnittelemia ja monelle varmasti tuttuja kulhoja on olemassa kahta eri kokoa. Itse päädyin isompaan, koska meillä oli tarvetta etenkin hedelmä- ja salaattikulholle, ja näihin käyttötarkoituksiin isompi taitaa olla nappi valinta.

Tilasin kulhon Finnish Design Shopista, ja kun kuukauden tilaamisajan jälkeen paketti vihdoin saapui, olin jo hetkellisesti raastaa hiuksiani. Kulho näytti nimittäin ensivilkaisulla olevan täynnä naarmuja, jotka onneksi tarkemmassa syynäyksessä paljastuivat tiukassa istuviksi tahroiksi, aivan kuin jonkinlaisten tarrojen jättämiksi? Outoa. Ensitöikseni pääsinkin siis tiskaamaan ja hinkkaamaan upouuden kulhon puhtaaksi.

Mutta eipä se mitään. Tiskauksen jälkeen kulho pääsi ensikäyttöön koristamaan viikonloppuaamun rauhallista aamiaista. Ah tosiaan näille rauhallisille aamuille, jolloin ehtii leipomaan ja käyttämään mehulinkoa, mistä arkena voi vain haaveilla.

Aamupalapöytään kuului tällä kertaa tuorepuristettu appelsiini-porkkanamehu ja kaurasämpylät. Tomaatit hain parvekkeelta. Hassua, että pian on lokakuu, mutta parvekkeelta tulee edelleen satoa. Biolanin parveketarha on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

Tällaisen aamiaisen jälkeen onkin hyvä jatkaa kohti parvekkeen laittoa. Olen korjaillut chilisatoa pitkin viikkoa, mutta vielä on vähän poimittavaa jäljellä. Sen jälkeen pitäisikin siivoilla parveketta. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Valaisinlöytö olohuoneeseen

Kannattipa todella lähteä Helsinki Design Weekin tapahtumiin kuuluvaan Design Marketiin. Tapahtumasta nimittäni kotiutui meille Lundian Soihtu! Täydellisenä heräteostoksena totta kai.

No niin. Alun perin lähdin Design Marketiin mielessä Secton valkoinen pöytävalaisin. Olohuoneessa on ollut jatkuva valaisinongelma, jota nyt syksyn tullessa ei voi olla huomaamatta. Olohuoneessa on yksi jalkalamppu (mutta en pidä siitä), ja muut valot tulevatkin sitten keittiön ja eteisen puolelta. Lisää valaisimia siis kaivattiin.

Hassunmallisesta olohuoneesta johtuen sohvan takana on reilusti tilaa, ja olemmekin hankkineet sinne ison Bestå cd-kaapin, joka istuu seinälle kuin nakutettu. Cd-levyistä emme luovu, vaikka tuntuukin, että moni on niin tehnyt viime vuosina. Joka tapauksessa, kaapin sisässä cd:t pysyvät nätisti järjestyksessä.

Aloin jo keväällä miettiä, että seinällä olisi hyvä paikka myös valaisimelle. Päässäni pyörivät sisustusammattilaisten lausahdukset oikeaoppisesta valaistuksesta: hyvä valaistus syntyy monesta eri valolähteestä, on oltava kohdevaloja, yleisvaloa jne. Mietin, mikä valaisin olisi hyllyn päälle paras, ja mieleen juolahti kuva Secton pöytävalaisimesta, joka loihtisi seinälle kauniit varjot. Tiedättehän, ne koivusäkeiden väleistä hohkaavat valonsäteet.

Design Marketissa siirryin suoraan Secton pisteelle, missä jonot olivat tuskaisan pitkät. Hiki virtasi ruuhkassa ja kuumuudessa, ja tajusin, että tässä menisi kauan. Todella kauan. Lopulta siinä jonossa seisoessani eräs henkilö ovelasti takaa tullen kurvasi eteeni ja kiilasi minut mallikkaasti. Kiitos hänelle. Nimittäin menetin hermoni lopullisesti ruuhkaan ja lähdin pois jonosta (=hallitsemattomasti vellovasta ihmismassasta).

Onneksi lähdin. Lundian osastolla nimittäin törmäsin Soihtuihin, ja se oli menoa se.

Olen kyllä nähnyt Soihtuja aiemminkin, mutta nyt, kun valaisimia todella pitäisi ostaa, oli koko Lundia unohtunut mielestäni totaalisesti. Ostopäätös syntyi about sekunnissa ja eikun jonoon, jossa oli onnekseni vain pari ihmistä ennen minua. Tuuria oli matkassa, nimittäin Soihtuja himoitsivat muutkin. Sainkin kuin ihmeen kaupalla viimeisen kappaleen, jossa lamppukin tuli kaupan päälle, sillä valaisin oli esittelykappale, joka paloi iloisesti myyntipöydällä. Onneksi olin ottanut mukaan kangaskassin, johon valaisimen ilman mitään suojaa sain ujutettua.

Ja tässä se nyt on. 100 eurolla irronnut ilo. Olohuoneen uusi valaisin. Love it! :) En ottanut vielä kuvia lampun palaessa, koska haluan kokeilla valaisimeen vähän kylmempää valoa kuin siinä nyt on.

Kiitos siis Design Market. Sinne on palattava ensi vuonna.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Syystunnelmaa olohuoneessa

Olohuone sai syysilmettä pienillä somisteilla.

Kevään ja kesän keltainen sai väistyä syksyn tieltä, ja vaihdoin sohvatyynyiksi neulotut villa- ja puuvillatyynyt. Samalla otin keltaiset paneeliverhot pois ikkunoista. En ole edelleenkään kyllästynyt palmikkokuosiin, vaan olin päinvastoin iloinen saadessani olohuoneeseen taas pehmeää ja lämmintä tunnelmaa palmikkotyynyjen avulla.

Pihlajanmarjojen lisäksi syystunnelmaa luovat kynttilät, jotka sain alustoineen äidiltäni tuliaisiksi. Kynttilänalustoille minulla olikin tarvetta, sillä omistan niitä vain muutaman kappaleen. Valkoiset kynttilät taas istuvat nätisti olohuoneen syksyiseen tunnelmaan. Ihanaa, kun illat alkavat hämärtää jo ennen nukkumaanmenoa, ja kynttilöiden valosta ehtii myös nauttia.

Tänä iltana aionkin ottaa rauhallisesti ja nautiskella perjantai-illan kiireettömyydestä ja siivotusta kodista. Huomenna onkin aika suunnata Design Marketiin, katsotaan, löydänkö sieltä sen, mistä ennakkoon haaveilen. Kyse on eräästä valaisimesta...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Syksyinen kattaus

Oi syyskuu, nytkö jo tulit.

Syksyn tuloon on pakko uskoa, mutta onneksi tässä hämärtyvässä vuodenajassa on paljon ihaniakin puolia. Kynttilät, pimeät illat, ruska ja tietenkin ensi viikolla häämöttävä Habitare! :)

Syksyssä on myös ihanaa raikkautta, ainakin aurinkoisina, kirkkaina syyspäivinä.

Ehkä tarkoittamani raikkauden tekevät syksyn värit. Pihlajanmarjat ainakin punertavat juuri nyt parhaimmillaan, ja kävinkin napsimassa marjoja talteen kodin iloksi.

Maanantai-illan piristykseksi päätin kattaa pöydän syksyiseen tyyliin yksinkertaisesti väreillä. Pöytää piristää kimppu pihlajanmarjoja ja piiskuja sekä Marimekon syksyiset lehti-kuvioiset lautasliinat.

Laitoin pöydälle myös kaksi kirkasta ja yhden harmaan Kivi-tuikun. En kyllästy niihin varmaan ikinä, vaikka tuikut kovin yleisiä ovatkin, ja luulisi, että jonkinlainen ähky jossain vaiheessa iskisi. Luulenpa, että Kivi-tuikut ovat riittävän yksinkertaisia ja tyylikkäitä, minkä takia ne sopivat lähes sisustukseen kuin sisustukseen.

Viiniäkin aion ottaa lasillisen, koska sen verran harvinaista herkkua on päivälliseksi valmistumassa: nimittäin tattirisottoa! Jonkinlaista italialaista illallista siis tiedossa. Mukavaa maanantai-illan jatkoa!