Le Case de Cousin Paul

Le Case de Cousin Paul -valot saapuivat meille tasan kaksi vuotta sitten, ja sittemmin näistä ihanuuksista onkin tullut varsinainen villitys. Nykyäänhän näitä saa Suomestakin ostettua, mutta itse pistin tilauksen vetämään Ranskasta lähinnä hinnassa säästääkseni.

Kaksi vuotta meillä on ollut valosarjassa kultaa sekä kahta eri turkoosia ja kahta eri violettia. Valot ovat ilahduttaneet makuuhuoneessa talvikaudella, mutta nyt halusin jotain olohuoneeseen ja ruokailutilaan sopivaa, joten tilaukseen lähti valkoisia, mustia ja hopeisia palloja. Valinta ei tosin ollut helppo kuten ei edelliselläkään kerralla, sillä valikoimaa katsellessa kaikki värit alkavat yhtäkkiä vaikuttaa niin herkullisilta, että mieli tekee niin keltaista, vanhaa roosaa, taivaansinistä kuin maanläheistä vihreääkin.

Tein aluksi roikkumaan mustavalkoisen sarjan, vaikka jouluksi aionkin laittaa esille hopeisia palloja. Tällä mennään nyt kuitenkin hetki.

Pallot pitää pujottaa itse valoketjuun, mutta siinä ei kauan nokka tuhise. Tilausaika oli viikon verran, ja pallot toimitettiin suoraan kotiovelle, joten kohtuuttoman kauan en joutunut odottelemaankaan.

Nämä ovat kyllä todelliset tunnelmavalojen tunnelmavalot. Kotona on ihanan kodikas ja leikkisä ja toisaalta kuitenkin rauhallinen tunnelma, kun valot ovat päällä. <3

Katsokaapa muuten, miten erilaisilta pallot näyttävät riippuen siitä, ovatko valot päällä. Puhdas valkoinen muuttuu keltaiseksi, kun valot sytyttää, mutta ainakaan vielä en innostunut virittelemään palloja led-valosarjaan. Kokeilin kyllä, mutta lopputulos vaikutti liian sinertävältä. Katsotaan, innostunko myöhemmin uuteen kokeiluun.

DIY: Oksa olohuoneen seinälle

Olohuoneen tyhjä seinä kaipasi uutta ilmettä, ja mietin pitkään, mitä siihen haluaisin. Syksyisellä metsäkävelyllä sain idean oksankarahakan maalaamisesta ja kiinnittämisestä seinälle. Tällainen siitä sitten tuli!

Projekti alkoi siis sopivan oksan etsimisellä. Siinä ei onneksi kauaa aikaa vierähtänyt, kun sopiva, jo aikaa sitten puusta katkennut karahka löytyi. Annoin oksan kuivua sisällä viikon verran ennen maalaamista. Maalina käytin valkoista huonekalumaalia, jota meiltä löytyi jo ennestään kaapista. Kaksi kerrosta maalia riitti tekemään karahkasta valkoisen.

Koska joulu hiipii kotiimme aina marraskuun puolessavälissä eli näillä näppäimillä, halusin asettaa oksalle pientä joulufiilistä. Siksi laitoin karahkasta roikkumaan männynkäpyjä, jotka spraymaalasin hopeisiksi. Myös kävyt saivat kuivua ja aueta sisällä useamman päivän ennen maalauskäsittelyä.

Puunoksa on kivan luonnollinen elementti seinällä. Nyt seinä ei enää huuda tyhjyyttään, joten olen tyytyväinen lopputulokseen. :)

Alinta kuvaa katsellessa tulee tosin väkisinkin mieleen, että lattia tarvitsisi todellisen extreme makeoverin. Miten täydellinen olohuone olisikaan, jos punaruskean lattian tilalle tulisi tällainen upea hopeanhohtoinen Taloon.comin Living Expression Classic Plank 2V Silver -laminaatti. Oijoi. Samalla pitäisi vaihtaa listat, ja niistä totta kai haluaisin valkoiset. Esimerkiksi Peitelista Maler Mänty valkoinen sopisi uuden laminaatin kanssa.

Aina saa haaveilla!

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.com:in blogikilpailuun Sisustusniksit. Olen erittäin iloinen, jos haluat antaa äänesi minulle. :)

Pientä piristystä olohuoneeseen

Pimentyneet illat saivat minut kaipaamaan jotain pientä uutta kotiin, ja kauppareissulta tarttui mukaani kynttilä Vallilan Oksalla -kuosilla koristeltuna. Kuosi on mielestäni aivan ihana, ja harkitsin jo vakavasti verhojenkin hankkimista. En kuitenkaan ainakaan vielä onnistunut löytämään verhoista puhtaanvalkoista versiota, jossa oksat olisivat mustat, joten ajatus saa hautua. Täytyy pitää silmät auki.

Samalta reissulta saapui kotiin myös pirteän fuksianvärinen orkidea, joka saa nyt värittää olohuonetta.

Olohuone on kokenut erään toisenkin muutoksen, joka pilkottaa tässä kuvassa, siitä lisää myöhemmin.

Pian saakin laitella jo joulua kotiin, mutta yritän hillitä itseäni vielä hetken. Yleensä olen pitänyt marraskuun puoliväliä rajapyykkinä joulujutuille, mutta katsotaan, lähteekö mopo käsistä jo aiemmin. ;)

Biolanin parveketarha: Näin siinä sitten kävi

1. marraskuuta. Voisiko päivä enää olla kauniimpi? Kerään viimeiset tomaatit parvekkeelta. Sadonkorjuu on ohi.

Pitkään se kestikin. Syysparveke on saanut odottaa laittajaansa, sillä aina vain uusia punaisia, keltaisia (tarkoituksella) ja ruskeita (nämäkin tarkoituksella) palleroita on ilmestynyt pensaiden oksille.

Biolanin parveketarha saapui meille viime keväänä, ja toiveissani oli kasvatella kasvupenkissä ja kasvupöydässä lajitelma erilaisia tomaatteja. Tein jo keväällä aloituspostauksen aiheesta (käy lukemassa tästä). Nyt on loppuarvion aika.

Istutin tomaatintaimet kesän alussa. Taimet kasvoivat viikkojen vieriessä hyvää tahtia, ja jossain vaiheessa parveke muuttui melkoiseksi viidakoksi. Pari päivää poissa kotoa, ja varret tuntuivat villiintyneen yksinolosta. Hetken jo epäilin, pääsenkö lainkaan korjaamaan satoa, sillä vaikutti siltä, että ainoastaan varret ja oksat kasvoivat sinne sun tänne, mutta itse tomaattien ilmaantuminen oli hitaampaa. Mutta tulihan niitä lopulta, ja reilusti tulikin. Heinäkuun lopulta aina tähän päivään asti.

Koska sato oli runsas, en voi kuin kehua parveketarhaa. Erityisesti sen kastelujärjestelmä osoittautui kesän aikana todella toimivaksi. Kun laatikon latasi täyteen vettä, olivat tomaatit odottamassa pirteinä ja terhakoina viidenkin päivän poissaolon jälkeen, vaikka helle jylläsi pahimmillaan.

Kuusi erilaista tainta tuottivat kuudenlaisia tomaatteja, ja pääsimme maistelemaan mm. luumutomaatteja, chocholate cherry -tomaatteja, kirsikkatomaatteja sekä keltaisia tomaatteja. Pihvitomaattien sato jäi ainoana muita heikommaksi, mikä vähän harmittaa. Olisin haikkaillut muhkeita pihvitomaatteja kesän grilliruokiin. Mutta eipä se mitään. Muut lajikkeet olivat todella maukkaita, ja tomaateista on viime kuukausien aikana syntynyt paitsi salaatteja, myös grillilisukkeita, meksikolaistyylistä salsaa ja italialaisia pastaherkkuja.

Kiloissa en osaa sadon määrää arvioida lainkaan. Emme ole hukkuneet tomaatteihin, vaan kaikki on tullut syödyksi, mutta toisaalta kaupasta ei ole tomaatteja tarvinnut ostaa sitten heinäkuun alkupuolen. Kahdelle hengelle satoa on riittänyt juuri sopivasti.

Entäpä sitten miinukset? Miinusta annan siitä, että kasvutuet pitää ostaa erikseen laatikoita varten. Itse raaskin ostaa vain yhden, sillä parveketarha oli melkoisen arvokas kertasijoitus. Kasvutuki olisi kuitenkin ollut välttämätön molempiin laatikoihin erikseen. Tomaatit levittäytyivät niin villisti, että naruviritelmien määrä kasvoi lopulta hupaisiin lukemiin. Ensi kesäksi kasvutuki on varmaankin pakko hankkia.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Biolanin parveketarhaan. Ensi kesän kasvatuksia jo odotellen...

-Tuuli