Idea itsetehdystä sohvapöydästä alkoi kyteä jo talven aikana, kun tajusin, ettei vanha pähkinäinen sohvapöytämme sovi yhteen uuden, kylmänharmaan sohvan kanssa. Mielessä vilisi vaihtoehtoja designpöydistä ties minkälaisiin versioihin, mutta pikkuhiljaa vahvistui ajatus itse nikkaroidusta pöydästä.
Viimeinen lomaviikko mökillä konkretisoi suunnitelmat, kun vintiltä löytyi vanhoja lankkuja. Mahtava löytö, joten eihän niitä voinut olla hyödyntämättä. Ei kun hihat heilumaan ja piiiiitkiä lankkuja alas kantamaan. Siinä olikin oma show'nsa, mutta ei siitä sen enempää. :D
Miten suunnittelin?
Suunnitelma rustiikkisesta, rennosta ja vanhanajan tunnelmaa henkivästä pöydästä oli pelkästään päässäni, joten eihän siinä auttanut kuin alkaa järkeillä, miten pöytä saataisiin muutettua mielikuvasta todeksi (mies taisi kokea tässä vaiheessa epätoivon hetkiä, hih).
Aloitimme pohtimalla pöydälle sopivaa kokoa. Sopiva leveys löytyi asettamalla neljä lankkua vierekkäin, pituutta taas pöydälle tuli 90 senttiä. 10 senttiä vähemmän kuin vanhalle pöydällemme. Tämä siksi, että lankut ovat aika massiivista tavaraa, enkä halunnut pöydän vievän liikaa tilaa olohuoneesta ja tekevän sinne ahdasta tai täyteen tungettua vaikutelmaa.
Kun pöytälevy oli sahattu, oli aika siirtyä jalkojen pariin. Päädyimme sahaamaan lankun pitkittäissuunnassa kahtia, koska täyslevyisinä jalat olisivat näyttäneet hassuilta ja aivan liian massiivisilta ristikkäin. Ja ristikkäisjalat halusin pöytään ehdottomasti, koska ne sopivat mielestäni vanhan puun tunnelmaan.
Vinkki:
Sahaa lankku ensin lyhyemmiksi, lähes oikean mittaisiksi paloiksi, jotta voi helposti sovittaa niitä pöytälevyyn ja sommitella. Sovitellessa päätimme, että pöytä saa olla noin 48 senttiä korkea. Koska meillä ei ollut hajuakaan vanhan pöydän korkeudesta (en tietenkään ollut tajunnut mitata sitä ennen mökille lähtöä), päätös syntyi pikaisella huonekaluliikkeiden googletuksella, mistä selvisi ko. mitan olevan suht normaali sohvapöydän korkeus.
Vinkki nro 2:
Ole ekstratarkkana, kun sahaat jalkojen päät viistosti. Sahan on syytä sahata kohtisuoraan maahan, muuten luvassa on harmaita hiuksia, kun jalkojen pohjat ovat epätasaiset.
Kun jalat oli yhden erehdyskappaleen jälkeen sahattu oikean mittaisiksi, teimme kahteen niistä taltan ja vasaran avulla kolot, joihin jalan parit upotettiin. Lopuksi sahasimme vielä laudasta pätkät, joiden tarkoituksena on kiinnittää pöydän kansi ja jalat toisiinsa. Kun osat olivat valmiina, ryhdyimme hiomispuuhiin sekä koneella että käsin. Hiomisessa ei passaa hosua.
Miten käsittelin?
Kotona koitti aika käsitellä ja kasata pöytä. Pöytä sai pintaansa kaksi kerrosta Tikkurilan Zen-petsivahaa sävyssä Raku. Pohdiskelin jonkin aikaa, haluaisinko pöytään valkoisen värin, mutta kun törmäsin Tikkurilan esitteessä Rakuun, se oli siinä. Onneksi ko. sävyä löytyi sopivasti mökkimatkan varrelta Kodin Terrasta, joten sen hankkiminen sujui sutjakasti.
Petsivahassa hyvinä puolina on läpikuultavuus ja vesiohenteisuus. Puu saa siis kuultaa pinnan alta, ja maalausprojekti sujui ilman myrkkyhajuja.
Ensin jalat kiinni välilautaan ja sen jälkeen välilauta jalkoineen kiinni pöydän kanteen. Kiinnitys sujui näppärästi akkukäyttöisen ruuvinvääntimen ja ruuvien avulla. Siinäpä se sitten olikin. Jalkoihin jäi pientä vinoutta, mutta se ei haittaa, onpahan pöydässä käsityön leima. ;) Olen tyytyväinen!
