DIY: Kävyt kuusenkoristeina

Joulukuusi saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa kotiimme, aiemmin kun puulle ei ole oikein löytynyt tilaa. Aloin suunnitella kuusen tulevaa koristelua jo kesällä, ja päätin käyttää koristelussa hyväksi käpyjä.

Mikäpä tavallaan sopisi kuuseen paremmin kuin sen omat kävyt? Kävyistä tulee kivaa, luonnollista tunnelmaa, vaikka päätinkin spraymaalata ne jouluisiksi kolmella eri värillä. Perusruskeina koristelusta olisi tullut ehkä liiankin tylsä meidän kotiimme, vaikka valkoisilla tai punaisilla nauhoilla maalattomistakin kävyistä varmasti kauniit koristeet saisi.

Tämä tee se itse -projekti alkoi siis jo elokuussa kesälomalla, jolloin poimimme metsästä muovikassillisen käpyjä. Kun maalauksen aika lokakuussa tuli, oli kassi kuitenkin mystisesti hävinnyt, ja edessä oli yllättäen uusi reissu metsään. Suosittelen muuten lämpimästi keräämään kävyt jo kesämmällä, lokakuun märästä maasta puoliksi jo maatuneiden käpyjen kaivaminen ei ollut kovinkaan mukavaa puuhaa. Onneksi ehjiäkin versioita löytyi, ja sisällä kävyt kuivuivat melko nopeasti, eli noin viidessä päivässä.

Maalaamiseen käytin Mastonin kultaa, hopeaa ja metallista purppuraa, jotka kaikki kuivuivat todella nopeasti. Maalausurakassa ei siis kauaa nokka tuhissut, vaikka kävyt piti totta kai kääntää ja spreijata toiseltakin puolelta maalin kuivuttua yhdeltä puolelta.

Maalattuina kävyt odottivat aina viime päiviin asti, jolloin kääräisin niihin langat. Käytin mustaa, tavallista ompelulankaa, jonka ajattelin sulautuvan kivasti kuuseen, jolloin kävyt näyttäisivät todella kasvavan joulukuusesta.

Käpyshow on nyt valmis, ja pian pääsemme koristelemaan ihkaensimmäistä, ihkaomaa joulukuustamme. Jes!

Kaapistani löytyy muuten vielä myös kuparista spraymaalia. Kadonnut, elokuussa kerätty käpysaaliskin löytyi vastikään kaapista, joten ehkä ensi jouluksi teen vielä satsin kuparisia kuusenkoristeita. :)

Käpyjä ja Joy-kynttelikkö

Olohuoneen ikkunalla on joulu.

Perinteinen kynttelikkö sai väistyä makuuhuoneeseen tänä vuonna alennuksesta löytyneen Joyn tieltä. Design House Stockholmin Joy sai kumppanikseen muhkeita käpyjä, jotka sain tuliaisina ulkomailta.

Kuluneena syksynä olen haksahtanut käpyihin enemmänkin, ja niillä tulen koristelemaan myös joulukuusen. Kävyissä on jotain todella jouluista ja kaunista, ja ovathan ne pala luontoa muovin sijaan.

Nämä suuret kävyt saavat kuitenkin patsastella ikkunalla sellaisinaan. En raaskinut lähteä maalaamaan näin komeita yksilöitä. Modernin kynttelikön kaverina ne tuovat kivasti vastakohtaa asetelmalle.

Yksinkertaista, mutta tunnelmallista. Ja tunnelmaa täynnähän tämä joulunalusaika onkin. Kynttilöitä, höyryävä glögiä, pipareiden tuoksua, vastapaistettuja joulutorttuja ja lämpöä. Voisiko enempää toivoa? No ehkä valoa, sitä ei pahemmin näinä päivinä riitä, ja vielä harvemmin tulee oltua kotona päivänvalon aikaan, jolloin kuvia ehtisi napsia. Mutta aikansa kutakin, ja antaahan pimeys jouluvaloille oikeutta.

Le Case de Cousin Paul

Le Case de Cousin Paul -valot saapuivat meille tasan kaksi vuotta sitten, ja sittemmin näistä ihanuuksista onkin tullut varsinainen villitys. Nykyäänhän näitä saa Suomestakin ostettua, mutta itse pistin tilauksen vetämään Ranskasta lähinnä hinnassa säästääkseni.

Kaksi vuotta meillä on ollut valosarjassa kultaa sekä kahta eri turkoosia ja kahta eri violettia. Valot ovat ilahduttaneet makuuhuoneessa talvikaudella, mutta nyt halusin jotain olohuoneeseen ja ruokailutilaan sopivaa, joten tilaukseen lähti valkoisia, mustia ja hopeisia palloja. Valinta ei tosin ollut helppo kuten ei edelliselläkään kerralla, sillä valikoimaa katsellessa kaikki värit alkavat yhtäkkiä vaikuttaa niin herkullisilta, että mieli tekee niin keltaista, vanhaa roosaa, taivaansinistä kuin maanläheistä vihreääkin.

Tein aluksi roikkumaan mustavalkoisen sarjan, vaikka jouluksi aionkin laittaa esille hopeisia palloja. Tällä mennään nyt kuitenkin hetki.

Pallot pitää pujottaa itse valoketjuun, mutta siinä ei kauan nokka tuhise. Tilausaika oli viikon verran, ja pallot toimitettiin suoraan kotiovelle, joten kohtuuttoman kauan en joutunut odottelemaankaan.

Nämä ovat kyllä todelliset tunnelmavalojen tunnelmavalot. Kotona on ihanan kodikas ja leikkisä ja toisaalta kuitenkin rauhallinen tunnelma, kun valot ovat päällä. <3

Katsokaapa muuten, miten erilaisilta pallot näyttävät riippuen siitä, ovatko valot päällä. Puhdas valkoinen muuttuu keltaiseksi, kun valot sytyttää, mutta ainakaan vielä en innostunut virittelemään palloja led-valosarjaan. Kokeilin kyllä, mutta lopputulos vaikutti liian sinertävältä. Katsotaan, innostunko myöhemmin uuteen kokeiluun.

DIY: Oksa olohuoneen seinälle

Olohuoneen tyhjä seinä kaipasi uutta ilmettä, ja mietin pitkään, mitä siihen haluaisin. Syksyisellä metsäkävelyllä sain idean oksankarahakan maalaamisesta ja kiinnittämisestä seinälle. Tällainen siitä sitten tuli!

Projekti alkoi siis sopivan oksan etsimisellä. Siinä ei onneksi kauaa aikaa vierähtänyt, kun sopiva, jo aikaa sitten puusta katkennut karahka löytyi. Annoin oksan kuivua sisällä viikon verran ennen maalaamista. Maalina käytin valkoista huonekalumaalia, jota meiltä löytyi jo ennestään kaapista. Kaksi kerrosta maalia riitti tekemään karahkasta valkoisen.

Koska joulu hiipii kotiimme aina marraskuun puolessavälissä eli näillä näppäimillä, halusin asettaa oksalle pientä joulufiilistä. Siksi laitoin karahkasta roikkumaan männynkäpyjä, jotka spraymaalasin hopeisiksi. Myös kävyt saivat kuivua ja aueta sisällä useamman päivän ennen maalauskäsittelyä.

Puunoksa on kivan luonnollinen elementti seinällä. Nyt seinä ei enää huuda tyhjyyttään, joten olen tyytyväinen lopputulokseen. :)

Alinta kuvaa katsellessa tulee tosin väkisinkin mieleen, että lattia tarvitsisi todellisen extreme makeoverin. Miten täydellinen olohuone olisikaan, jos punaruskean lattian tilalle tulisi tällainen upea hopeanhohtoinen Taloon.comin Living Expression Classic Plank 2V Silver -laminaatti. Oijoi. Samalla pitäisi vaihtaa listat, ja niistä totta kai haluaisin valkoiset. Esimerkiksi Peitelista Maler Mänty valkoinen sopisi uuden laminaatin kanssa.

Aina saa haaveilla!

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.com:in blogikilpailuun Sisustusniksit. Olen erittäin iloinen, jos haluat antaa äänesi minulle. :)

Pientä piristystä olohuoneeseen

Pimentyneet illat saivat minut kaipaamaan jotain pientä uutta kotiin, ja kauppareissulta tarttui mukaani kynttilä Vallilan Oksalla -kuosilla koristeltuna. Kuosi on mielestäni aivan ihana, ja harkitsin jo vakavasti verhojenkin hankkimista. En kuitenkaan ainakaan vielä onnistunut löytämään verhoista puhtaanvalkoista versiota, jossa oksat olisivat mustat, joten ajatus saa hautua. Täytyy pitää silmät auki.

Samalta reissulta saapui kotiin myös pirteän fuksianvärinen orkidea, joka saa nyt värittää olohuonetta.

Olohuone on kokenut erään toisenkin muutoksen, joka pilkottaa tässä kuvassa, siitä lisää myöhemmin.

Pian saakin laitella jo joulua kotiin, mutta yritän hillitä itseäni vielä hetken. Yleensä olen pitänyt marraskuun puoliväliä rajapyykkinä joulujutuille, mutta katsotaan, lähteekö mopo käsistä jo aiemmin. ;)

Biolanin parveketarha: Näin siinä sitten kävi

1. marraskuuta. Voisiko päivä enää olla kauniimpi? Kerään viimeiset tomaatit parvekkeelta. Sadonkorjuu on ohi.

Pitkään se kestikin. Syysparveke on saanut odottaa laittajaansa, sillä aina vain uusia punaisia, keltaisia (tarkoituksella) ja ruskeita (nämäkin tarkoituksella) palleroita on ilmestynyt pensaiden oksille.

Biolanin parveketarha saapui meille viime keväänä, ja toiveissani oli kasvatella kasvupenkissä ja kasvupöydässä lajitelma erilaisia tomaatteja. Tein jo keväällä aloituspostauksen aiheesta (käy lukemassa tästä). Nyt on loppuarvion aika.

Istutin tomaatintaimet kesän alussa. Taimet kasvoivat viikkojen vieriessä hyvää tahtia, ja jossain vaiheessa parveke muuttui melkoiseksi viidakoksi. Pari päivää poissa kotoa, ja varret tuntuivat villiintyneen yksinolosta. Hetken jo epäilin, pääsenkö lainkaan korjaamaan satoa, sillä vaikutti siltä, että ainoastaan varret ja oksat kasvoivat sinne sun tänne, mutta itse tomaattien ilmaantuminen oli hitaampaa. Mutta tulihan niitä lopulta, ja reilusti tulikin. Heinäkuun lopulta aina tähän päivään asti.

Koska sato oli runsas, en voi kuin kehua parveketarhaa. Erityisesti sen kastelujärjestelmä osoittautui kesän aikana todella toimivaksi. Kun laatikon latasi täyteen vettä, olivat tomaatit odottamassa pirteinä ja terhakoina viidenkin päivän poissaolon jälkeen, vaikka helle jylläsi pahimmillaan.

Kuusi erilaista tainta tuottivat kuudenlaisia tomaatteja, ja pääsimme maistelemaan mm. luumutomaatteja, chocholate cherry -tomaatteja, kirsikkatomaatteja sekä keltaisia tomaatteja. Pihvitomaattien sato jäi ainoana muita heikommaksi, mikä vähän harmittaa. Olisin haikkaillut muhkeita pihvitomaatteja kesän grilliruokiin. Mutta eipä se mitään. Muut lajikkeet olivat todella maukkaita, ja tomaateista on viime kuukausien aikana syntynyt paitsi salaatteja, myös grillilisukkeita, meksikolaistyylistä salsaa ja italialaisia pastaherkkuja.

Kiloissa en osaa sadon määrää arvioida lainkaan. Emme ole hukkuneet tomaatteihin, vaan kaikki on tullut syödyksi, mutta toisaalta kaupasta ei ole tomaatteja tarvinnut ostaa sitten heinäkuun alkupuolen. Kahdelle hengelle satoa on riittänyt juuri sopivasti.

Entäpä sitten miinukset? Miinusta annan siitä, että kasvutuet pitää ostaa erikseen laatikoita varten. Itse raaskin ostaa vain yhden, sillä parveketarha oli melkoisen arvokas kertasijoitus. Kasvutuki olisi kuitenkin ollut välttämätön molempiin laatikoihin erikseen. Tomaatit levittäytyivät niin villisti, että naruviritelmien määrä kasvoi lopulta hupaisiin lukemiin. Ensi kesäksi kasvutuki on varmaankin pakko hankkia.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Biolanin parveketarhaan. Ensi kesän kasvatuksia jo odotellen...

-Tuuli

DIY: Korirullakon maalaus mustavalkoiseksi

Tämä metallinen rullakko on kulkenut mukanani lapsuudestani asti, aluksi lelujen ja hiusjuttujen säilytyspaikkana, sittemmin kylpyhuoneessa kylpyhuonetarvikkeiden säilönä.

Koska rullakko oli hyvässä kunnossa (mitä nyt maalipinta vähän kärsinyt ja himmentynyt), en ole viitsinyt heittää sitä pois, vaikka vanha värimaailma kieltämättä olisi istunut paremmin juurikin lastenhuoneeseen kuin kahden aikuisen talouteen. Päätinkin raikastaa rullakon spraymaalien avulla hieman uuteen ilmeeseen ja ryhdyin tuumasta toimeen. Puna-sini-kelta-vihreä koriteline sai uuden, mustavalkoisen ilmeen, ja istuu nyt paremmin nykyiseen kylpyhuoneeseemme.

Joku pitää näitä rullakkoja varmasti vanhanaikaisina, ja niinhän ne ovatkin, mutta vallan käyttökelpoisia silti, joten mitäpä sitä poiskaan heittämään!

Projekti oli melko helppo. Hionta, pölyjen pyyhkiminen, maalin suihkutus molemmin puolin pariin kertaan, ja kunnon kuivuminen tietenkin välissä. Maaliksi valitsin käryttömät, vesiohenteiset Mastonin spraymaalit.

Siinäpä se, helppoa tee se itse -hommailua. Eiköhän rullakko vielä jokusen vuoden matkassamme pysy nyt, kun pinnassa on uusi, kiiltävä maali. :)

Olohuoneen uusi matto

Olohuoneeseen löytyi vihdoin sopiva matto. Nyt viikon jälkeen tuntuu oikeastaan uskomattomalta ajatukselta, että ehdimme elää ilman mattoa yli 9 kuukautta. Huh.

Yhdeksän kuukauden aikana ehdin haaveilla useista erilaisista matoista. Aluksi mielessä oli karvalankamatto, mutta pikku hiljaa ajatus alkoi väistyä sen epäkäytännöllisyyden takia. Kesäaikaa ajatellen nukkamatto tuntui myös liian tuhdilta ratkaisulta. Aloinkin lopulta haaveilla villamatosta, villa luonnonmateriaalina houkutti niin sen lämpimän ilmeen kuin mukavan struktuurin takia. Valkoisen sijasta päädyin lopulta harmaaseen.

Lopulta ehdin tuoda sovitukseen vain yhden harhalaukauksen, kunnes törmäsin netissä tähän tanskalaisen Linie Designin Sirius-mattoon. Linie Designin matot ovat käsinkudottua villaa, ja kyseisen Sirius-maton on suunnitellut Gitte-Anette Gudsen.

Sirius-mattoa on tarjolla eri väreissä, joiden välillä pohdinkin useamman päivän. Lopulta päädyin Sten-sävyyn, joka oli vaihtoehdoista kylmimpään vivahtava, ja jossa on mukana aavistus hopeaista tunnelmaa. Sohva on väriltään sen verran kylmä, ettei ihan mikä vain harmaa sovi sen kanssa. Onnekseni valinta osui nappiin, enkä joutunut ryhtymään palautushommiin. Koko voisi olla hieman isompikin, mutta harmi kyllä seuraava koko olisi ollut jo niin iso, ettei parvekkeen ovi mahtuisi aukeamaan.

Tykkään erityisesti maton erivärisistä langoista, jotka tekevät pinnasta eläväisen kylmänharmaan. Tosin totta on sekin, että olohuone on tällä hetkellä todella harmaa, ja hetkellisesti olenkin miettinyt, oliko pöydän maalaaminen harmaalla petsilakalla sittenkin virhe. Mutta katsellaan nyt. Toisaalta olohuoneessa vallitsee nyt syksyyn sopiva harmonia. On ihanaa sytyttää illalla kynttilät ja fiilistellä. Lämpimällä matolla kelpaa vaikka pötkötelläkin! <3