Palmikkotyynyt ja torkkupeitto

Niin, mitä siellä sohvalla nyt sitten olikaan? Edellisessä postauksessa höpisin jotain koristetyynyjen siirtämisestä makuuhuoneeseen. Ennen siirtoa voisin kuitenkin näyttää, millaisia päällisiä sohvalla on talvikuukausina ollut.

Palmikkotyynyissä on jotain minuun vetoavaa pehmeyttä ja romantiikkaa. Löysin murretun vaaleanpunaisen (vai mikä tämä sävy nyt oikein virallisesti onkaan?) sävyisiä koristetyynyjä Anttilasta, enkä voinut vastustaa niitä. Ajattelin viileän vaaleanpunaisen sopivan nätisti valko-harmaan sohvamme kanssa, enkä pettynyt. Mielestäni yhdistelmästä tulee mieleen hempeys, talvi, lumi ja jää.

Ostin sohvalle yhden koristetyynyn ja yhden torkkupeiton, jonka alla onkin kelvannut löhöillä. Vaaleanpunaisen kaveriksi halusin harmaata, ja Stockmannilta löytyikin pari villaista, oikeansävyistä koristetyynyä.

Onnekseni sain viimeiset kappaleet. Täytyy sanoa, että villaiset vievät materiaaliltaan voiton vaaleanpunaisista puuvillaisista yksilöistä, mutta toisaalta värit sopivat niin nätisti yhteen, etten missään nimessä kadu vaaleanpunaisen tyynyn ja peiton ostamista. Hyvin ovat ajaneet asiansa!

Kevät hiipii kotiin

... Mutta vasta ensiaskeleita on luvassa. Gerbera toi ripauksen kevättä olohuoneeseen ja muistutti samalla, että talviset tekstiilit voisi pikkuhiljaa vaihtaa keväisempiin.

Gerberan oranssia en varmaan kuitenkaan olohuoneeseen valitse, oranssi ei ole iskenyt minuun viime vuosina, taisin saada siitä yliannostuksen jossain vaiheessa. Sen sijaan ajattelin kevään tehosteväriksi keltaista. Valkoisen kanssa se voisi näyttää olohuoneessa raikkaalta ja rohkeankin keväiseltä. Ja keltaista ei kotonani ole vielä koskaan näkynyt, joten ehkä olisi jo aikakin repäistä. :)

Kunhan keltainen piristys saapuu, ajattelin siirtää harmaat verhot ja harmaat ja vaaleanpunaiset sohvatyynyt makuuhuoneeseen. Kaappiin en niitä ainakaan heti raaski tunkea.

Kevät tekee tuloaan jo sen verran vauhdilla, että parvekkeenkin sisustus täytyy pikapuoliin aloittaa. Tarkoituksena on tehdä parvekkeesta todellinen hyötypuutarha. Saa nähdä miten käy, en ole koskaan ennen yrittänyt parvekeviljellä.

Ihmeellistä, miten nopeasti tämä talvi sujahti ohi. Joko aika kuluu nopeammin vuosi vuodelta, tai sitten uusi koti sai ajatukset itseensä niin, ettei talvesta tullut juuri nautittua tai valitettuakaan.

Postauksissa oli pitkä tauko talviloman ja kuvauskaluston vajavaisuuden takia, mutta nyt kaikki on taas iskussa. Kuten huomaatte, mattoa ei ole löytynyt vieläkään, ja sohvapöytäkin on entisellään. Hissukseen hyvä tulloo, eikös se niin mene?