Biolanin parveketarha: Näin siinä sitten kävi

1. marraskuuta. Voisiko päivä enää olla kauniimpi? Kerään viimeiset tomaatit parvekkeelta. Sadonkorjuu on ohi.

Pitkään se kestikin. Syysparveke on saanut odottaa laittajaansa, sillä aina vain uusia punaisia, keltaisia (tarkoituksella) ja ruskeita (nämäkin tarkoituksella) palleroita on ilmestynyt pensaiden oksille.

Biolanin parveketarha saapui meille viime keväänä, ja toiveissani oli kasvatella kasvupenkissä ja kasvupöydässä lajitelma erilaisia tomaatteja. Tein jo keväällä aloituspostauksen aiheesta (käy lukemassa tästä). Nyt on loppuarvion aika.

Istutin tomaatintaimet kesän alussa. Taimet kasvoivat viikkojen vieriessä hyvää tahtia, ja jossain vaiheessa parveke muuttui melkoiseksi viidakoksi. Pari päivää poissa kotoa, ja varret tuntuivat villiintyneen yksinolosta. Hetken jo epäilin, pääsenkö lainkaan korjaamaan satoa, sillä vaikutti siltä, että ainoastaan varret ja oksat kasvoivat sinne sun tänne, mutta itse tomaattien ilmaantuminen oli hitaampaa. Mutta tulihan niitä lopulta, ja reilusti tulikin. Heinäkuun lopulta aina tähän päivään asti.

Koska sato oli runsas, en voi kuin kehua parveketarhaa. Erityisesti sen kastelujärjestelmä osoittautui kesän aikana todella toimivaksi. Kun laatikon latasi täyteen vettä, olivat tomaatit odottamassa pirteinä ja terhakoina viidenkin päivän poissaolon jälkeen, vaikka helle jylläsi pahimmillaan.

Kuusi erilaista tainta tuottivat kuudenlaisia tomaatteja, ja pääsimme maistelemaan mm. luumutomaatteja, chocholate cherry -tomaatteja, kirsikkatomaatteja sekä keltaisia tomaatteja. Pihvitomaattien sato jäi ainoana muita heikommaksi, mikä vähän harmittaa. Olisin haikkaillut muhkeita pihvitomaatteja kesän grilliruokiin. Mutta eipä se mitään. Muut lajikkeet olivat todella maukkaita, ja tomaateista on viime kuukausien aikana syntynyt paitsi salaatteja, myös grillilisukkeita, meksikolaistyylistä salsaa ja italialaisia pastaherkkuja.

Kiloissa en osaa sadon määrää arvioida lainkaan. Emme ole hukkuneet tomaatteihin, vaan kaikki on tullut syödyksi, mutta toisaalta kaupasta ei ole tomaatteja tarvinnut ostaa sitten heinäkuun alkupuolen. Kahdelle hengelle satoa on riittänyt juuri sopivasti.

Entäpä sitten miinukset? Miinusta annan siitä, että kasvutuet pitää ostaa erikseen laatikoita varten. Itse raaskin ostaa vain yhden, sillä parveketarha oli melkoisen arvokas kertasijoitus. Kasvutuki olisi kuitenkin ollut välttämätön molempiin laatikoihin erikseen. Tomaatit levittäytyivät niin villisti, että naruviritelmien määrä kasvoi lopulta hupaisiin lukemiin. Ensi kesäksi kasvutuki on varmaankin pakko hankkia.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Biolanin parveketarhaan. Ensi kesän kasvatuksia jo odotellen...

-Tuuli