Palmikkotyynyt ja torkkupeitto

Niin, mitä siellä sohvalla nyt sitten olikaan? Edellisessä postauksessa höpisin jotain koristetyynyjen siirtämisestä makuuhuoneeseen. Ennen siirtoa voisin kuitenkin näyttää, millaisia päällisiä sohvalla on talvikuukausina ollut.

Palmikkotyynyissä on jotain minuun vetoavaa pehmeyttä ja romantiikkaa. Löysin murretun vaaleanpunaisen (vai mikä tämä sävy nyt oikein virallisesti onkaan?) sävyisiä koristetyynyjä Anttilasta, enkä voinut vastustaa niitä. Ajattelin viileän vaaleanpunaisen sopivan nätisti valko-harmaan sohvamme kanssa, enkä pettynyt. Mielestäni yhdistelmästä tulee mieleen hempeys, talvi, lumi ja jää.

Ostin sohvalle yhden koristetyynyn ja yhden torkkupeiton, jonka alla onkin kelvannut löhöillä. Vaaleanpunaisen kaveriksi halusin harmaata, ja Stockmannilta löytyikin pari villaista, oikeansävyistä koristetyynyä.

Onnekseni sain viimeiset kappaleet. Täytyy sanoa, että villaiset vievät materiaaliltaan voiton vaaleanpunaisista puuvillaisista yksilöistä, mutta toisaalta värit sopivat niin nätisti yhteen, etten missään nimessä kadu vaaleanpunaisen tyynyn ja peiton ostamista. Hyvin ovat ajaneet asiansa!

Kevät hiipii kotiin

... Mutta vasta ensiaskeleita on luvassa. Gerbera toi ripauksen kevättä olohuoneeseen ja muistutti samalla, että talviset tekstiilit voisi pikkuhiljaa vaihtaa keväisempiin.

Gerberan oranssia en varmaan kuitenkaan olohuoneeseen valitse, oranssi ei ole iskenyt minuun viime vuosina, taisin saada siitä yliannostuksen jossain vaiheessa. Sen sijaan ajattelin kevään tehosteväriksi keltaista. Valkoisen kanssa se voisi näyttää olohuoneessa raikkaalta ja rohkeankin keväiseltä. Ja keltaista ei kotonani ole vielä koskaan näkynyt, joten ehkä olisi jo aikakin repäistä. :)

Kunhan keltainen piristys saapuu, ajattelin siirtää harmaat verhot ja harmaat ja vaaleanpunaiset sohvatyynyt makuuhuoneeseen. Kaappiin en niitä ainakaan heti raaski tunkea.

Kevät tekee tuloaan jo sen verran vauhdilla, että parvekkeenkin sisustus täytyy pikapuoliin aloittaa. Tarkoituksena on tehdä parvekkeesta todellinen hyötypuutarha. Saa nähdä miten käy, en ole koskaan ennen yrittänyt parvekeviljellä.

Ihmeellistä, miten nopeasti tämä talvi sujahti ohi. Joko aika kuluu nopeammin vuosi vuodelta, tai sitten uusi koti sai ajatukset itseensä niin, ettei talvesta tullut juuri nautittua tai valitettuakaan.

Postauksissa oli pitkä tauko talviloman ja kuvauskaluston vajavaisuuden takia, mutta nyt kaikki on taas iskussa. Kuten huomaatte, mattoa ei ole löytynyt vieläkään, ja sohvapöytäkin on entisellään. Hissukseen hyvä tulloo, eikös se niin mene?

Olohuone sai verhot

Kävin viikonloppuna Hemtexissä, missä kaksien verhojen ostaja sai 10 euron alennuksen kokonaissummasta.

Oikeastaan menin liikkeeseen katselemaan sisustustyynyjä, mutta myyjän kerrottua tarjouksesta päätin tarkistaa myös verhotarjonnan. Olin pohtinut olohuoneeseen harmaita verhoja, ja onnekseni minulla oli pala sohvan kangasta mukanani, joten pääsin testailemaan verhojen sopivuutta konkreettisesti kangaspalan avulla mielikuvitukseni sijaan.

Päätin pohdinnan jälkeen tarttua vaaleanharmaisiin läpikuultaviin sivuverhoihin, joille ostin kaveriksi puhtaanvalkoiset paneeliverhot. Myyjä auttoi verhojen valinnassa, ja täytyy sanoa, että olipa ystävällistä ja avuliasta asiakaspalvelua!

Verhot ovat nyt paikallaan, ja olen tyytyväinen ostokseeni, vaikka silitys ei ihan täydellisesti onnistunutkaan. Tykkään tuosta utuisesta ja hempestä tunnelmasta, jonka verhot luovat. Lähikuvasta näkee selkeästi valkoisen ja harmaan eron. Kauempaa katsottuna taas verhot vaikuttavat enemmänkin sulautuvan yhteen.

Näillä näkymin verhot saavat olla olohuoneessa ainakin näin talvikauden ajan luomassa talveen sopivaa vaaleaa mutta pehmeää tunnelmaa.

Jotain muutakin kivaa olohuoneeseen löytyi, siitä lisää myöhemmin. Mutta se jotain ei tarkoita mattoa. Se on minulle edelleen täysi kysymysmerkki. Mielessäni oli kutkuttanut Hanna Korvelan vettä hylkivä Aqua, koska valkoinen matto houkuttaisi, mutta käytännöllisyys pelottaa. Stockmannilta kuitenkin kerrottiin, että ko. matto on poistumassa valikoimista, ja valkoinen värivaihtoehto oli jo kokonaan loppunut. On siis keksittävä jotain muuta.

Talvista tunnelmaa

Helmikuu. Vasta. Aurinkoisina päivinä tuntuu, kuin olisi jo kevät, ja hempeän romanttiset tulppaanit vain vahvistavat mielikuvaa.

Aurinkoiset vapaapäivän aamut ovat hurjan piristäviä, arkiaamuina kun aurinko ei ehdi edes nousta ennen töihinlähtöä.

Suklainen cappucino käynnistää vapaapäivän täydellisesti. Ja cappucino maistuu täydelliseltä näistä ihanan mintun värisistä KoKo-mukeista. Mukeja löytyy minulta myös vedensinisenä ja limenä. Hankitalistalla on vielä vaaleanpunaisia ja valkoisia, niin kokoelmasta tulee täydellinen.

Olen muuten miettinyt pitkään ja hartaasti ikkunanpielien maalaamista valkoiseksi. Ruskea väri ei miellytä, ja valkoinen raikastaisi ikkunoita ihanasti. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että maalausprojektiin ryhtyminen tarkoittaisi todella isoa työrupeamaa, ja siististä työnjäljestä ei olisi takeita. Näillä näkymin opettelen siis elämään ikkunanpuitteiden kanssa ja keskittymään sisustuksessa niihin asioihin, joihin voin helposti itse vaikuttaa.

Olohuoneessa on muuten tapahtunut edistystä, kun pääsin oikein ajan kanssa kiertelemään kauppoja. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Sohva on täällä

Vihdoin se tuli, uusi sohva nimittäin! Kyllä nyt kelpaa köllötellä.

Vanha kahden hengen sohvamme pääsi uuteen kotiin, kun tämä vaaleanharmaa kaunokainen saapui. Nyt, kun sohvalla on leveyttä ja divaanin muodossa hieman syvyyttäkin, ei sohvan ahtaus aiheuttane enää kiistoja siitä, kuka milloinkin saa koipensa oikaista. ;) Olimme olleet tyytyväisiä edellisen sohvamme kangasverhoiluun, ja päätimmekin, että myös uusi sohva saa olla kankainen. Väriksi halusimme jotain harmaata. Myyjä esitteli meille liudan värivaihtoehtoja, ja monen muun vaihtoehdon tuntuessa turhan tummalta ja massiiviselta, tämä valko-harmaa-niminen kangas miellytti lopulta eniten meidän molempien silmää. Kankaassa on kiva, hieman elävä pinta, kun valkoisen ja harmaat langat vuorottelevat. Väri tuntuu ainakin vielä täydelliseltä valinnalta tähän kotiin.

Sohvassa ihastutti paitsi linjakkuus, myös tietty sirous. Jalat ovat kivan kapeat ja korkeat, ja sohvan alta on nyt helpompi imuroidakin. Toisaalta, kun olohuoneemme ei ole kauhean iso, ovat kevyen ja sironpuoleiset kalusteet tänne parhaita. Sohvalla on näin ensihätään kaksi Pentikin koristetyynyä, joissa on ohuet vaaleanharmaat neulokset. Sopivat tuohon ihan nätisti, vaikka ovatkin mielestäni enemmän jouluiset. Kunhan löydän sopivat sohvatyynyt, saavat nämä punaiset jäädä odottamaan seuraavaa joulunalusaikaa.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää täydellinen matto. Ja pohtia sohvapöydän kohtaloa. Huh, mikähän tähän nyt sitten olisi paras väri ja materiaali?

Ihanat Uashmamat

Uashmamat rantautuivat keittiöön.

Pohdin pitkään, millainen leipäkori tai -laatikko olisi hyvä. Klassiset kovat leipälaatikot eivät kolahtaneet, eikä koreistakaan löytynyt mitään, minkä olisin ehdottomasti halunnut keittiööni. Päätin siis tilata kokeeksi yhden L-kokoisen Uashmaman käsinpestävän paperipussin. Ja sehän olikin kiva, niin kiva, että piti heti viikonlopun aluksi käydä hakemassa kaksi lisää. Toinen L-kokoinen hedelmille, ja yksi S-koko, johon laitoin testiksi basilikan.

Niin mikä ihmeen Uashmama? Jos et ole vielä törmännyt näihin suloisiin pussukoihin, niin kyseessä on siis italialaisperheen suunnittelemat paperipussit, jotka voi tarvittaessa pestä käsin. Ne voi myös käsin muotoilla ja tarpeen vaatiessa vaikka litistää. Pussi tuntuu käteen suunnilleen paperin ja nahan sekoitukselta. Tykkään!

Olohuoneen vihreät

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kasviton koti ei ole koskaan ollut minun juttuni. Vaikken mikään viherpeukalo olekaan, pidän kodissani aina jotain viherkasveja tai kukkia. Nyt olohuonetta ilahduttaa tuoksuköynnös, jonka laitoin harmaa-valkoiseen ruukkuun. Tuoksuköynnöksen pitäisi kukkia valkoisin kukin, mutta katsotaan, saanko kasvin pysymään hengissä saati sitten kukkimaan.

Ikkunalle siirsin joulukukka-asetelmasta peräisin olevan muratin. Se saa kasvaa valkoisessa ruukussa. Muratti on tehnyt latvoihin hieman uutta kasvustoa, mutta odotan jännityksellä, kuinka kauan se säilyy hoidossani.

Vastavaloon otetut kuvat eivät anna oikeutta kuville, mutta olohuoneen ikkuna näyttää siis tällä hetkellä tältä. Verhoitta mennään edelleen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on ostaa verhot vasta, kun sohva ja matto ovat saapuneet. Ja olohuoneen pöydällekin pitäisi tehdä jotain. Pähkinäpuu ei sovi tänne.