DIY: Oksa olohuoneen seinälle

Olohuoneen tyhjä seinä kaipasi uutta ilmettä, ja mietin pitkään, mitä siihen haluaisin. Syksyisellä metsäkävelyllä sain idean oksankarahakan maalaamisesta ja kiinnittämisestä seinälle. Tällainen siitä sitten tuli!

Projekti alkoi siis sopivan oksan etsimisellä. Siinä ei onneksi kauaa aikaa vierähtänyt, kun sopiva, jo aikaa sitten puusta katkennut karahka löytyi. Annoin oksan kuivua sisällä viikon verran ennen maalaamista. Maalina käytin valkoista huonekalumaalia, jota meiltä löytyi jo ennestään kaapista. Kaksi kerrosta maalia riitti tekemään karahkasta valkoisen.

Koska joulu hiipii kotiimme aina marraskuun puolessavälissä eli näillä näppäimillä, halusin asettaa oksalle pientä joulufiilistä. Siksi laitoin karahkasta roikkumaan männynkäpyjä, jotka spraymaalasin hopeisiksi. Myös kävyt saivat kuivua ja aueta sisällä useamman päivän ennen maalauskäsittelyä.

Puunoksa on kivan luonnollinen elementti seinällä. Nyt seinä ei enää huuda tyhjyyttään, joten olen tyytyväinen lopputulokseen. :)

Alinta kuvaa katsellessa tulee tosin väkisinkin mieleen, että lattia tarvitsisi todellisen extreme makeoverin. Miten täydellinen olohuone olisikaan, jos punaruskean lattian tilalle tulisi tällainen upea hopeanhohtoinen Taloon.comin Living Expression Classic Plank 2V Silver -laminaatti. Oijoi. Samalla pitäisi vaihtaa listat, ja niistä totta kai haluaisin valkoiset. Esimerkiksi Peitelista Maler Mänty valkoinen sopisi uuden laminaatin kanssa.

Aina saa haaveilla!

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.com:in blogikilpailuun Sisustusniksit. Olen erittäin iloinen, jos haluat antaa äänesi minulle. :)

Pientä piristystä olohuoneeseen

Pimentyneet illat saivat minut kaipaamaan jotain pientä uutta kotiin, ja kauppareissulta tarttui mukaani kynttilä Vallilan Oksalla -kuosilla koristeltuna. Kuosi on mielestäni aivan ihana, ja harkitsin jo vakavasti verhojenkin hankkimista. En kuitenkaan ainakaan vielä onnistunut löytämään verhoista puhtaanvalkoista versiota, jossa oksat olisivat mustat, joten ajatus saa hautua. Täytyy pitää silmät auki.

Samalta reissulta saapui kotiin myös pirteän fuksianvärinen orkidea, joka saa nyt värittää olohuonetta.

Olohuone on kokenut erään toisenkin muutoksen, joka pilkottaa tässä kuvassa, siitä lisää myöhemmin.

Pian saakin laitella jo joulua kotiin, mutta yritän hillitä itseäni vielä hetken. Yleensä olen pitänyt marraskuun puoliväliä rajapyykkinä joulujutuille, mutta katsotaan, lähteekö mopo käsistä jo aiemmin. ;)

Biolanin parveketarha: Näin siinä sitten kävi

1. marraskuuta. Voisiko päivä enää olla kauniimpi? Kerään viimeiset tomaatit parvekkeelta. Sadonkorjuu on ohi.

Pitkään se kestikin. Syysparveke on saanut odottaa laittajaansa, sillä aina vain uusia punaisia, keltaisia (tarkoituksella) ja ruskeita (nämäkin tarkoituksella) palleroita on ilmestynyt pensaiden oksille.

Biolanin parveketarha saapui meille viime keväänä, ja toiveissani oli kasvatella kasvupenkissä ja kasvupöydässä lajitelma erilaisia tomaatteja. Tein jo keväällä aloituspostauksen aiheesta (käy lukemassa tästä). Nyt on loppuarvion aika.

Istutin tomaatintaimet kesän alussa. Taimet kasvoivat viikkojen vieriessä hyvää tahtia, ja jossain vaiheessa parveke muuttui melkoiseksi viidakoksi. Pari päivää poissa kotoa, ja varret tuntuivat villiintyneen yksinolosta. Hetken jo epäilin, pääsenkö lainkaan korjaamaan satoa, sillä vaikutti siltä, että ainoastaan varret ja oksat kasvoivat sinne sun tänne, mutta itse tomaattien ilmaantuminen oli hitaampaa. Mutta tulihan niitä lopulta, ja reilusti tulikin. Heinäkuun lopulta aina tähän päivään asti.

Koska sato oli runsas, en voi kuin kehua parveketarhaa. Erityisesti sen kastelujärjestelmä osoittautui kesän aikana todella toimivaksi. Kun laatikon latasi täyteen vettä, olivat tomaatit odottamassa pirteinä ja terhakoina viidenkin päivän poissaolon jälkeen, vaikka helle jylläsi pahimmillaan.

Kuusi erilaista tainta tuottivat kuudenlaisia tomaatteja, ja pääsimme maistelemaan mm. luumutomaatteja, chocholate cherry -tomaatteja, kirsikkatomaatteja sekä keltaisia tomaatteja. Pihvitomaattien sato jäi ainoana muita heikommaksi, mikä vähän harmittaa. Olisin haikkaillut muhkeita pihvitomaatteja kesän grilliruokiin. Mutta eipä se mitään. Muut lajikkeet olivat todella maukkaita, ja tomaateista on viime kuukausien aikana syntynyt paitsi salaatteja, myös grillilisukkeita, meksikolaistyylistä salsaa ja italialaisia pastaherkkuja.

Kiloissa en osaa sadon määrää arvioida lainkaan. Emme ole hukkuneet tomaatteihin, vaan kaikki on tullut syödyksi, mutta toisaalta kaupasta ei ole tomaatteja tarvinnut ostaa sitten heinäkuun alkupuolen. Kahdelle hengelle satoa on riittänyt juuri sopivasti.

Entäpä sitten miinukset? Miinusta annan siitä, että kasvutuet pitää ostaa erikseen laatikoita varten. Itse raaskin ostaa vain yhden, sillä parveketarha oli melkoisen arvokas kertasijoitus. Kasvutuki olisi kuitenkin ollut välttämätön molempiin laatikoihin erikseen. Tomaatit levittäytyivät niin villisti, että naruviritelmien määrä kasvoi lopulta hupaisiin lukemiin. Ensi kesäksi kasvutuki on varmaankin pakko hankkia.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Biolanin parveketarhaan. Ensi kesän kasvatuksia jo odotellen...

-Tuuli

DIY: Korirullakon maalaus mustavalkoiseksi

Tämä metallinen rullakko on kulkenut mukanani lapsuudestani asti, aluksi lelujen ja hiusjuttujen säilytyspaikkana, sittemmin kylpyhuoneessa kylpyhuonetarvikkeiden säilönä.

Koska rullakko oli hyvässä kunnossa (mitä nyt maalipinta vähän kärsinyt ja himmentynyt), en ole viitsinyt heittää sitä pois, vaikka vanha värimaailma kieltämättä olisi istunut paremmin juurikin lastenhuoneeseen kuin kahden aikuisen talouteen. Päätinkin raikastaa rullakon spraymaalien avulla hieman uuteen ilmeeseen ja ryhdyin tuumasta toimeen. Puna-sini-kelta-vihreä koriteline sai uuden, mustavalkoisen ilmeen, ja istuu nyt paremmin nykyiseen kylpyhuoneeseemme.

Joku pitää näitä rullakkoja varmasti vanhanaikaisina, ja niinhän ne ovatkin, mutta vallan käyttökelpoisia silti, joten mitäpä sitä poiskaan heittämään!

Projekti oli melko helppo. Hionta, pölyjen pyyhkiminen, maalin suihkutus molemmin puolin pariin kertaan, ja kunnon kuivuminen tietenkin välissä. Maaliksi valitsin käryttömät, vesiohenteiset Mastonin spraymaalit.

Siinäpä se, helppoa tee se itse -hommailua. Eiköhän rullakko vielä jokusen vuoden matkassamme pysy nyt, kun pinnassa on uusi, kiiltävä maali. :)

Olohuoneen uusi matto

Olohuoneeseen löytyi vihdoin sopiva matto. Nyt viikon jälkeen tuntuu oikeastaan uskomattomalta ajatukselta, että ehdimme elää ilman mattoa yli 9 kuukautta. Huh.

Yhdeksän kuukauden aikana ehdin haaveilla useista erilaisista matoista. Aluksi mielessä oli karvalankamatto, mutta pikku hiljaa ajatus alkoi väistyä sen epäkäytännöllisyyden takia. Kesäaikaa ajatellen nukkamatto tuntui myös liian tuhdilta ratkaisulta. Aloinkin lopulta haaveilla villamatosta, villa luonnonmateriaalina houkutti niin sen lämpimän ilmeen kuin mukavan struktuurin takia. Valkoisen sijasta päädyin lopulta harmaaseen.

Lopulta ehdin tuoda sovitukseen vain yhden harhalaukauksen, kunnes törmäsin netissä tähän tanskalaisen Linie Designin Sirius-mattoon. Linie Designin matot ovat käsinkudottua villaa, ja kyseisen Sirius-maton on suunnitellut Gitte-Anette Gudsen.

Sirius-mattoa on tarjolla eri väreissä, joiden välillä pohdinkin useamman päivän. Lopulta päädyin Sten-sävyyn, joka oli vaihtoehdoista kylmimpään vivahtava, ja jossa on mukana aavistus hopeaista tunnelmaa. Sohva on väriltään sen verran kylmä, ettei ihan mikä vain harmaa sovi sen kanssa. Onnekseni valinta osui nappiin, enkä joutunut ryhtymään palautushommiin. Koko voisi olla hieman isompikin, mutta harmi kyllä seuraava koko olisi ollut jo niin iso, ettei parvekkeen ovi mahtuisi aukeamaan.

Tykkään erityisesti maton erivärisistä langoista, jotka tekevät pinnasta eläväisen kylmänharmaan. Tosin totta on sekin, että olohuone on tällä hetkellä todella harmaa, ja hetkellisesti olenkin miettinyt, oliko pöydän maalaaminen harmaalla petsilakalla sittenkin virhe. Mutta katsellaan nyt. Toisaalta olohuoneessa vallitsee nyt syksyyn sopiva harmonia. On ihanaa sytyttää illalla kynttilät ja fiilistellä. Lämpimällä matolla kelpaa vaikka pötkötelläkin! <3

Muuton Crushed ja aamiaisherkkuja

Jo kauan himoitsemani Muuton Crushed-kulho kotiutui ja pääsi heti hyötykäyttöön.

Nimensä mukaisesti Crushed-kulho on kuin kokoon rutistettu. Julien de Smedtin suunnittelemia ja monelle varmasti tuttuja kulhoja on olemassa kahta eri kokoa. Itse päädyin isompaan, koska meillä oli tarvetta etenkin hedelmä- ja salaattikulholle, ja näihin käyttötarkoituksiin isompi taitaa olla nappi valinta.

Tilasin kulhon Finnish Design Shopista, ja kun kuukauden tilaamisajan jälkeen paketti vihdoin saapui, olin jo hetkellisesti raastaa hiuksiani. Kulho näytti nimittäin ensivilkaisulla olevan täynnä naarmuja, jotka onneksi tarkemmassa syynäyksessä paljastuivat tiukassa istuviksi tahroiksi, aivan kuin jonkinlaisten tarrojen jättämiksi? Outoa. Ensitöikseni pääsinkin siis tiskaamaan ja hinkkaamaan upouuden kulhon puhtaaksi.

Mutta eipä se mitään. Tiskauksen jälkeen kulho pääsi ensikäyttöön koristamaan viikonloppuaamun rauhallista aamiaista. Ah tosiaan näille rauhallisille aamuille, jolloin ehtii leipomaan ja käyttämään mehulinkoa, mistä arkena voi vain haaveilla.

Aamupalapöytään kuului tällä kertaa tuorepuristettu appelsiini-porkkanamehu ja kaurasämpylät. Tomaatit hain parvekkeelta. Hassua, että pian on lokakuu, mutta parvekkeelta tulee edelleen satoa. Biolanin parveketarha on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

Tällaisen aamiaisen jälkeen onkin hyvä jatkaa kohti parvekkeen laittoa. Olen korjaillut chilisatoa pitkin viikkoa, mutta vielä on vähän poimittavaa jäljellä. Sen jälkeen pitäisikin siivoilla parveketta. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Valaisinlöytö olohuoneeseen

Kannattipa todella lähteä Helsinki Design Weekin tapahtumiin kuuluvaan Design Marketiin. Tapahtumasta nimittäni kotiutui meille Lundian Soihtu! Täydellisenä heräteostoksena totta kai.

No niin. Alun perin lähdin Design Marketiin mielessä Secton valkoinen pöytävalaisin. Olohuoneessa on ollut jatkuva valaisinongelma, jota nyt syksyn tullessa ei voi olla huomaamatta. Olohuoneessa on yksi jalkalamppu (mutta en pidä siitä), ja muut valot tulevatkin sitten keittiön ja eteisen puolelta. Lisää valaisimia siis kaivattiin.

Hassunmallisesta olohuoneesta johtuen sohvan takana on reilusti tilaa, ja olemmekin hankkineet sinne ison Bestå cd-kaapin, joka istuu seinälle kuin nakutettu. Cd-levyistä emme luovu, vaikka tuntuukin, että moni on niin tehnyt viime vuosina. Joka tapauksessa, kaapin sisässä cd:t pysyvät nätisti järjestyksessä.

Aloin jo keväällä miettiä, että seinällä olisi hyvä paikka myös valaisimelle. Päässäni pyörivät sisustusammattilaisten lausahdukset oikeaoppisesta valaistuksesta: hyvä valaistus syntyy monesta eri valolähteestä, on oltava kohdevaloja, yleisvaloa jne. Mietin, mikä valaisin olisi hyllyn päälle paras, ja mieleen juolahti kuva Secton pöytävalaisimesta, joka loihtisi seinälle kauniit varjot. Tiedättehän, ne koivusäkeiden väleistä hohkaavat valonsäteet.

Design Marketissa siirryin suoraan Secton pisteelle, missä jonot olivat tuskaisan pitkät. Hiki virtasi ruuhkassa ja kuumuudessa, ja tajusin, että tässä menisi kauan. Todella kauan. Lopulta siinä jonossa seisoessani eräs henkilö ovelasti takaa tullen kurvasi eteeni ja kiilasi minut mallikkaasti. Kiitos hänelle. Nimittäin menetin hermoni lopullisesti ruuhkaan ja lähdin pois jonosta (=hallitsemattomasti vellovasta ihmismassasta).

Onneksi lähdin. Lundian osastolla nimittäin törmäsin Soihtuihin, ja se oli menoa se.

Olen kyllä nähnyt Soihtuja aiemminkin, mutta nyt, kun valaisimia todella pitäisi ostaa, oli koko Lundia unohtunut mielestäni totaalisesti. Ostopäätös syntyi about sekunnissa ja eikun jonoon, jossa oli onnekseni vain pari ihmistä ennen minua. Tuuria oli matkassa, nimittäin Soihtuja himoitsivat muutkin. Sainkin kuin ihmeen kaupalla viimeisen kappaleen, jossa lamppukin tuli kaupan päälle, sillä valaisin oli esittelykappale, joka paloi iloisesti myyntipöydällä. Onneksi olin ottanut mukaan kangaskassin, johon valaisimen ilman mitään suojaa sain ujutettua.

Ja tässä se nyt on. 100 eurolla irronnut ilo. Olohuoneen uusi valaisin. Love it! :) En ottanut vielä kuvia lampun palaessa, koska haluan kokeilla valaisimeen vähän kylmempää valoa kuin siinä nyt on.

Kiitos siis Design Market. Sinne on palattava ensi vuonna.