Biolanin parveketarha: Näin siinä sitten kävi

1. marraskuuta. Voisiko päivä enää olla kauniimpi? Kerään viimeiset tomaatit parvekkeelta. Sadonkorjuu on ohi.

Pitkään se kestikin. Syysparveke on saanut odottaa laittajaansa, sillä aina vain uusia punaisia, keltaisia (tarkoituksella) ja ruskeita (nämäkin tarkoituksella) palleroita on ilmestynyt pensaiden oksille.

Biolanin parveketarha saapui meille viime keväänä, ja toiveissani oli kasvatella kasvupenkissä ja kasvupöydässä lajitelma erilaisia tomaatteja. Tein jo keväällä aloituspostauksen aiheesta (käy lukemassa tästä). Nyt on loppuarvion aika.

Istutin tomaatintaimet kesän alussa. Taimet kasvoivat viikkojen vieriessä hyvää tahtia, ja jossain vaiheessa parveke muuttui melkoiseksi viidakoksi. Pari päivää poissa kotoa, ja varret tuntuivat villiintyneen yksinolosta. Hetken jo epäilin, pääsenkö lainkaan korjaamaan satoa, sillä vaikutti siltä, että ainoastaan varret ja oksat kasvoivat sinne sun tänne, mutta itse tomaattien ilmaantuminen oli hitaampaa. Mutta tulihan niitä lopulta, ja reilusti tulikin. Heinäkuun lopulta aina tähän päivään asti.

Koska sato oli runsas, en voi kuin kehua parveketarhaa. Erityisesti sen kastelujärjestelmä osoittautui kesän aikana todella toimivaksi. Kun laatikon latasi täyteen vettä, olivat tomaatit odottamassa pirteinä ja terhakoina viidenkin päivän poissaolon jälkeen, vaikka helle jylläsi pahimmillaan.

Kuusi erilaista tainta tuottivat kuudenlaisia tomaatteja, ja pääsimme maistelemaan mm. luumutomaatteja, chocholate cherry -tomaatteja, kirsikkatomaatteja sekä keltaisia tomaatteja. Pihvitomaattien sato jäi ainoana muita heikommaksi, mikä vähän harmittaa. Olisin haikkaillut muhkeita pihvitomaatteja kesän grilliruokiin. Mutta eipä se mitään. Muut lajikkeet olivat todella maukkaita, ja tomaateista on viime kuukausien aikana syntynyt paitsi salaatteja, myös grillilisukkeita, meksikolaistyylistä salsaa ja italialaisia pastaherkkuja.

Kiloissa en osaa sadon määrää arvioida lainkaan. Emme ole hukkuneet tomaatteihin, vaan kaikki on tullut syödyksi, mutta toisaalta kaupasta ei ole tomaatteja tarvinnut ostaa sitten heinäkuun alkupuolen. Kahdelle hengelle satoa on riittänyt juuri sopivasti.

Entäpä sitten miinukset? Miinusta annan siitä, että kasvutuet pitää ostaa erikseen laatikoita varten. Itse raaskin ostaa vain yhden, sillä parveketarha oli melkoisen arvokas kertasijoitus. Kasvutuki olisi kuitenkin ollut välttämätön molempiin laatikoihin erikseen. Tomaatit levittäytyivät niin villisti, että naruviritelmien määrä kasvoi lopulta hupaisiin lukemiin. Ensi kesäksi kasvutuki on varmaankin pakko hankkia.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Biolanin parveketarhaan. Ensi kesän kasvatuksia jo odotellen...

-Tuuli

DIY: Korirullakon maalaus mustavalkoiseksi

Tämä metallinen rullakko on kulkenut mukanani lapsuudestani asti, aluksi lelujen ja hiusjuttujen säilytyspaikkana, sittemmin kylpyhuoneessa kylpyhuonetarvikkeiden säilönä.

Koska rullakko oli hyvässä kunnossa (mitä nyt maalipinta vähän kärsinyt ja himmentynyt), en ole viitsinyt heittää sitä pois, vaikka vanha värimaailma kieltämättä olisi istunut paremmin juurikin lastenhuoneeseen kuin kahden aikuisen talouteen. Päätinkin raikastaa rullakon spraymaalien avulla hieman uuteen ilmeeseen ja ryhdyin tuumasta toimeen. Puna-sini-kelta-vihreä koriteline sai uuden, mustavalkoisen ilmeen, ja istuu nyt paremmin nykyiseen kylpyhuoneeseemme.

Joku pitää näitä rullakkoja varmasti vanhanaikaisina, ja niinhän ne ovatkin, mutta vallan käyttökelpoisia silti, joten mitäpä sitä poiskaan heittämään!

Projekti oli melko helppo. Hionta, pölyjen pyyhkiminen, maalin suihkutus molemmin puolin pariin kertaan, ja kunnon kuivuminen tietenkin välissä. Maaliksi valitsin käryttömät, vesiohenteiset Mastonin spraymaalit.

Siinäpä se, helppoa tee se itse -hommailua. Eiköhän rullakko vielä jokusen vuoden matkassamme pysy nyt, kun pinnassa on uusi, kiiltävä maali. :)

Olohuoneen uusi matto

Olohuoneeseen löytyi vihdoin sopiva matto. Nyt viikon jälkeen tuntuu oikeastaan uskomattomalta ajatukselta, että ehdimme elää ilman mattoa yli 9 kuukautta. Huh.

Yhdeksän kuukauden aikana ehdin haaveilla useista erilaisista matoista. Aluksi mielessä oli karvalankamatto, mutta pikku hiljaa ajatus alkoi väistyä sen epäkäytännöllisyyden takia. Kesäaikaa ajatellen nukkamatto tuntui myös liian tuhdilta ratkaisulta. Aloinkin lopulta haaveilla villamatosta, villa luonnonmateriaalina houkutti niin sen lämpimän ilmeen kuin mukavan struktuurin takia. Valkoisen sijasta päädyin lopulta harmaaseen.

Lopulta ehdin tuoda sovitukseen vain yhden harhalaukauksen, kunnes törmäsin netissä tähän tanskalaisen Linie Designin Sirius-mattoon. Linie Designin matot ovat käsinkudottua villaa, ja kyseisen Sirius-maton on suunnitellut Gitte-Anette Gudsen.

Sirius-mattoa on tarjolla eri väreissä, joiden välillä pohdinkin useamman päivän. Lopulta päädyin Sten-sävyyn, joka oli vaihtoehdoista kylmimpään vivahtava, ja jossa on mukana aavistus hopeaista tunnelmaa. Sohva on väriltään sen verran kylmä, ettei ihan mikä vain harmaa sovi sen kanssa. Onnekseni valinta osui nappiin, enkä joutunut ryhtymään palautushommiin. Koko voisi olla hieman isompikin, mutta harmi kyllä seuraava koko olisi ollut jo niin iso, ettei parvekkeen ovi mahtuisi aukeamaan.

Tykkään erityisesti maton erivärisistä langoista, jotka tekevät pinnasta eläväisen kylmänharmaan. Tosin totta on sekin, että olohuone on tällä hetkellä todella harmaa, ja hetkellisesti olenkin miettinyt, oliko pöydän maalaaminen harmaalla petsilakalla sittenkin virhe. Mutta katsellaan nyt. Toisaalta olohuoneessa vallitsee nyt syksyyn sopiva harmonia. On ihanaa sytyttää illalla kynttilät ja fiilistellä. Lämpimällä matolla kelpaa vaikka pötkötelläkin! <3

Muuton Crushed ja aamiaisherkkuja

Jo kauan himoitsemani Muuton Crushed-kulho kotiutui ja pääsi heti hyötykäyttöön.

Nimensä mukaisesti Crushed-kulho on kuin kokoon rutistettu. Julien de Smedtin suunnittelemia ja monelle varmasti tuttuja kulhoja on olemassa kahta eri kokoa. Itse päädyin isompaan, koska meillä oli tarvetta etenkin hedelmä- ja salaattikulholle, ja näihin käyttötarkoituksiin isompi taitaa olla nappi valinta.

Tilasin kulhon Finnish Design Shopista, ja kun kuukauden tilaamisajan jälkeen paketti vihdoin saapui, olin jo hetkellisesti raastaa hiuksiani. Kulho näytti nimittäin ensivilkaisulla olevan täynnä naarmuja, jotka onneksi tarkemmassa syynäyksessä paljastuivat tiukassa istuviksi tahroiksi, aivan kuin jonkinlaisten tarrojen jättämiksi? Outoa. Ensitöikseni pääsinkin siis tiskaamaan ja hinkkaamaan upouuden kulhon puhtaaksi.

Mutta eipä se mitään. Tiskauksen jälkeen kulho pääsi ensikäyttöön koristamaan viikonloppuaamun rauhallista aamiaista. Ah tosiaan näille rauhallisille aamuille, jolloin ehtii leipomaan ja käyttämään mehulinkoa, mistä arkena voi vain haaveilla.

Aamupalapöytään kuului tällä kertaa tuorepuristettu appelsiini-porkkanamehu ja kaurasämpylät. Tomaatit hain parvekkeelta. Hassua, että pian on lokakuu, mutta parvekkeelta tulee edelleen satoa. Biolanin parveketarha on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

Tällaisen aamiaisen jälkeen onkin hyvä jatkaa kohti parvekkeen laittoa. Olen korjaillut chilisatoa pitkin viikkoa, mutta vielä on vähän poimittavaa jäljellä. Sen jälkeen pitäisikin siivoilla parveketta. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Valaisinlöytö olohuoneeseen

Kannattipa todella lähteä Helsinki Design Weekin tapahtumiin kuuluvaan Design Marketiin. Tapahtumasta nimittäni kotiutui meille Lundian Soihtu! Täydellisenä heräteostoksena totta kai.

No niin. Alun perin lähdin Design Marketiin mielessä Secton valkoinen pöytävalaisin. Olohuoneessa on ollut jatkuva valaisinongelma, jota nyt syksyn tullessa ei voi olla huomaamatta. Olohuoneessa on yksi jalkalamppu (mutta en pidä siitä), ja muut valot tulevatkin sitten keittiön ja eteisen puolelta. Lisää valaisimia siis kaivattiin.

Hassunmallisesta olohuoneesta johtuen sohvan takana on reilusti tilaa, ja olemmekin hankkineet sinne ison Bestå cd-kaapin, joka istuu seinälle kuin nakutettu. Cd-levyistä emme luovu, vaikka tuntuukin, että moni on niin tehnyt viime vuosina. Joka tapauksessa, kaapin sisässä cd:t pysyvät nätisti järjestyksessä.

Aloin jo keväällä miettiä, että seinällä olisi hyvä paikka myös valaisimelle. Päässäni pyörivät sisustusammattilaisten lausahdukset oikeaoppisesta valaistuksesta: hyvä valaistus syntyy monesta eri valolähteestä, on oltava kohdevaloja, yleisvaloa jne. Mietin, mikä valaisin olisi hyllyn päälle paras, ja mieleen juolahti kuva Secton pöytävalaisimesta, joka loihtisi seinälle kauniit varjot. Tiedättehän, ne koivusäkeiden väleistä hohkaavat valonsäteet.

Design Marketissa siirryin suoraan Secton pisteelle, missä jonot olivat tuskaisan pitkät. Hiki virtasi ruuhkassa ja kuumuudessa, ja tajusin, että tässä menisi kauan. Todella kauan. Lopulta siinä jonossa seisoessani eräs henkilö ovelasti takaa tullen kurvasi eteeni ja kiilasi minut mallikkaasti. Kiitos hänelle. Nimittäin menetin hermoni lopullisesti ruuhkaan ja lähdin pois jonosta (=hallitsemattomasti vellovasta ihmismassasta).

Onneksi lähdin. Lundian osastolla nimittäin törmäsin Soihtuihin, ja se oli menoa se.

Olen kyllä nähnyt Soihtuja aiemminkin, mutta nyt, kun valaisimia todella pitäisi ostaa, oli koko Lundia unohtunut mielestäni totaalisesti. Ostopäätös syntyi about sekunnissa ja eikun jonoon, jossa oli onnekseni vain pari ihmistä ennen minua. Tuuria oli matkassa, nimittäin Soihtuja himoitsivat muutkin. Sainkin kuin ihmeen kaupalla viimeisen kappaleen, jossa lamppukin tuli kaupan päälle, sillä valaisin oli esittelykappale, joka paloi iloisesti myyntipöydällä. Onneksi olin ottanut mukaan kangaskassin, johon valaisimen ilman mitään suojaa sain ujutettua.

Ja tässä se nyt on. 100 eurolla irronnut ilo. Olohuoneen uusi valaisin. Love it! :) En ottanut vielä kuvia lampun palaessa, koska haluan kokeilla valaisimeen vähän kylmempää valoa kuin siinä nyt on.

Kiitos siis Design Market. Sinne on palattava ensi vuonna.

Syystunnelmaa olohuoneessa

Olohuone sai syysilmettä pienillä somisteilla.

Kevään ja kesän keltainen sai väistyä syksyn tieltä, ja vaihdoin sohvatyynyiksi neulotut villa- ja puuvillatyynyt. Samalla otin keltaiset paneeliverhot pois ikkunoista. En ole edelleenkään kyllästynyt palmikkokuosiin, vaan olin päinvastoin iloinen saadessani olohuoneeseen taas pehmeää ja lämmintä tunnelmaa palmikkotyynyjen avulla.

Pihlajanmarjojen lisäksi syystunnelmaa luovat kynttilät, jotka sain alustoineen äidiltäni tuliaisiksi. Kynttilänalustoille minulla olikin tarvetta, sillä omistan niitä vain muutaman kappaleen. Valkoiset kynttilät taas istuvat nätisti olohuoneen syksyiseen tunnelmaan. Ihanaa, kun illat alkavat hämärtää jo ennen nukkumaanmenoa, ja kynttilöiden valosta ehtii myös nauttia.

Tänä iltana aionkin ottaa rauhallisesti ja nautiskella perjantai-illan kiireettömyydestä ja siivotusta kodista. Huomenna onkin aika suunnata Design Marketiin, katsotaan, löydänkö sieltä sen, mistä ennakkoon haaveilen. Kyse on eräästä valaisimesta...

Syksyinen kattaus

Oi syyskuu, nytkö jo tulit.

Syksyn tuloon on pakko uskoa, mutta onneksi tässä hämärtyvässä vuodenajassa on paljon ihaniakin puolia. Kynttilät, pimeät illat, ruska ja tietenkin ensi viikolla häämöttävä Habitare! :)

Syksyssä on myös ihanaa raikkautta, ainakin aurinkoisina, kirkkaina syyspäivinä.

Ehkä tarkoittamani raikkauden tekevät syksyn värit. Pihlajanmarjat ainakin punertavat juuri nyt parhaimmillaan, ja kävinkin napsimassa marjoja talteen kodin iloksi.

Maanantai-illan piristykseksi päätin kattaa pöydän syksyiseen tyyliin yksinkertaisesti väreillä. Pöytää piristää kimppu pihlajanmarjoja ja piiskuja sekä Marimekon syksyiset lehti-kuvioiset lautasliinat.

Laitoin pöydälle myös kaksi kirkasta ja yhden harmaan Kivi-tuikun. En kyllästy niihin varmaan ikinä, vaikka tuikut kovin yleisiä ovatkin, ja luulisi, että jonkinlainen ähky jossain vaiheessa iskisi. Luulenpa, että Kivi-tuikut ovat riittävän yksinkertaisia ja tyylikkäitä, minkä takia ne sopivat lähes sisustukseen kuin sisustukseen.

Viiniäkin aion ottaa lasillisen, koska sen verran harvinaista herkkua on päivälliseksi valmistumassa: nimittäin tattirisottoa! Jonkinlaista italialaista illallista siis tiedossa. Mukavaa maanantai-illan jatkoa!