Olohuoneen uusi matto

Olohuoneeseen löytyi vihdoin sopiva matto. Nyt viikon jälkeen tuntuu oikeastaan uskomattomalta ajatukselta, että ehdimme elää ilman mattoa yli 9 kuukautta. Huh.

Yhdeksän kuukauden aikana ehdin haaveilla useista erilaisista matoista. Aluksi mielessä oli karvalankamatto, mutta pikku hiljaa ajatus alkoi väistyä sen epäkäytännöllisyyden takia. Kesäaikaa ajatellen nukkamatto tuntui myös liian tuhdilta ratkaisulta. Aloinkin lopulta haaveilla villamatosta, villa luonnonmateriaalina houkutti niin sen lämpimän ilmeen kuin mukavan struktuurin takia. Valkoisen sijasta päädyin lopulta harmaaseen.

Lopulta ehdin tuoda sovitukseen vain yhden harhalaukauksen, kunnes törmäsin netissä tähän tanskalaisen Linie Designin Sirius-mattoon. Linie Designin matot ovat käsinkudottua villaa, ja kyseisen Sirius-maton on suunnitellut Gitte-Anette Gudsen.

Sirius-mattoa on tarjolla eri väreissä, joiden välillä pohdinkin useamman päivän. Lopulta päädyin Sten-sävyyn, joka oli vaihtoehdoista kylmimpään vivahtava, ja jossa on mukana aavistus hopeaista tunnelmaa. Sohva on väriltään sen verran kylmä, ettei ihan mikä vain harmaa sovi sen kanssa. Onnekseni valinta osui nappiin, enkä joutunut ryhtymään palautushommiin. Koko voisi olla hieman isompikin, mutta harmi kyllä seuraava koko olisi ollut jo niin iso, ettei parvekkeen ovi mahtuisi aukeamaan.

Tykkään erityisesti maton erivärisistä langoista, jotka tekevät pinnasta eläväisen kylmänharmaan. Tosin totta on sekin, että olohuone on tällä hetkellä todella harmaa, ja hetkellisesti olenkin miettinyt, oliko pöydän maalaaminen harmaalla petsilakalla sittenkin virhe. Mutta katsellaan nyt. Toisaalta olohuoneessa vallitsee nyt syksyyn sopiva harmonia. On ihanaa sytyttää illalla kynttilät ja fiilistellä. Lämpimällä matolla kelpaa vaikka pötkötelläkin! <3

Muuton Crushed ja aamiaisherkkuja

Jo kauan himoitsemani Muuton Crushed-kulho kotiutui ja pääsi heti hyötykäyttöön.

Nimensä mukaisesti Crushed-kulho on kuin kokoon rutistettu. Julien de Smedtin suunnittelemia ja monelle varmasti tuttuja kulhoja on olemassa kahta eri kokoa. Itse päädyin isompaan, koska meillä oli tarvetta etenkin hedelmä- ja salaattikulholle, ja näihin käyttötarkoituksiin isompi taitaa olla nappi valinta.

Tilasin kulhon Finnish Design Shopista, ja kun kuukauden tilaamisajan jälkeen paketti vihdoin saapui, olin jo hetkellisesti raastaa hiuksiani. Kulho näytti nimittäin ensivilkaisulla olevan täynnä naarmuja, jotka onneksi tarkemmassa syynäyksessä paljastuivat tiukassa istuviksi tahroiksi, aivan kuin jonkinlaisten tarrojen jättämiksi? Outoa. Ensitöikseni pääsinkin siis tiskaamaan ja hinkkaamaan upouuden kulhon puhtaaksi.

Mutta eipä se mitään. Tiskauksen jälkeen kulho pääsi ensikäyttöön koristamaan viikonloppuaamun rauhallista aamiaista. Ah tosiaan näille rauhallisille aamuille, jolloin ehtii leipomaan ja käyttämään mehulinkoa, mistä arkena voi vain haaveilla.

Aamupalapöytään kuului tällä kertaa tuorepuristettu appelsiini-porkkanamehu ja kaurasämpylät. Tomaatit hain parvekkeelta. Hassua, että pian on lokakuu, mutta parvekkeelta tulee edelleen satoa. Biolanin parveketarha on osoittautunut hyväksi hankinnaksi.

Tällaisen aamiaisen jälkeen onkin hyvä jatkaa kohti parvekkeen laittoa. Olen korjaillut chilisatoa pitkin viikkoa, mutta vielä on vähän poimittavaa jäljellä. Sen jälkeen pitäisikin siivoilla parveketta. Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Valaisinlöytö olohuoneeseen

Kannattipa todella lähteä Helsinki Design Weekin tapahtumiin kuuluvaan Design Marketiin. Tapahtumasta nimittäni kotiutui meille Lundian Soihtu! Täydellisenä heräteostoksena totta kai.

No niin. Alun perin lähdin Design Marketiin mielessä Secton valkoinen pöytävalaisin. Olohuoneessa on ollut jatkuva valaisinongelma, jota nyt syksyn tullessa ei voi olla huomaamatta. Olohuoneessa on yksi jalkalamppu (mutta en pidä siitä), ja muut valot tulevatkin sitten keittiön ja eteisen puolelta. Lisää valaisimia siis kaivattiin.

Hassunmallisesta olohuoneesta johtuen sohvan takana on reilusti tilaa, ja olemmekin hankkineet sinne ison Bestå cd-kaapin, joka istuu seinälle kuin nakutettu. Cd-levyistä emme luovu, vaikka tuntuukin, että moni on niin tehnyt viime vuosina. Joka tapauksessa, kaapin sisässä cd:t pysyvät nätisti järjestyksessä.

Aloin jo keväällä miettiä, että seinällä olisi hyvä paikka myös valaisimelle. Päässäni pyörivät sisustusammattilaisten lausahdukset oikeaoppisesta valaistuksesta: hyvä valaistus syntyy monesta eri valolähteestä, on oltava kohdevaloja, yleisvaloa jne. Mietin, mikä valaisin olisi hyllyn päälle paras, ja mieleen juolahti kuva Secton pöytävalaisimesta, joka loihtisi seinälle kauniit varjot. Tiedättehän, ne koivusäkeiden väleistä hohkaavat valonsäteet.

Design Marketissa siirryin suoraan Secton pisteelle, missä jonot olivat tuskaisan pitkät. Hiki virtasi ruuhkassa ja kuumuudessa, ja tajusin, että tässä menisi kauan. Todella kauan. Lopulta siinä jonossa seisoessani eräs henkilö ovelasti takaa tullen kurvasi eteeni ja kiilasi minut mallikkaasti. Kiitos hänelle. Nimittäin menetin hermoni lopullisesti ruuhkaan ja lähdin pois jonosta (=hallitsemattomasti vellovasta ihmismassasta).

Onneksi lähdin. Lundian osastolla nimittäin törmäsin Soihtuihin, ja se oli menoa se.

Olen kyllä nähnyt Soihtuja aiemminkin, mutta nyt, kun valaisimia todella pitäisi ostaa, oli koko Lundia unohtunut mielestäni totaalisesti. Ostopäätös syntyi about sekunnissa ja eikun jonoon, jossa oli onnekseni vain pari ihmistä ennen minua. Tuuria oli matkassa, nimittäin Soihtuja himoitsivat muutkin. Sainkin kuin ihmeen kaupalla viimeisen kappaleen, jossa lamppukin tuli kaupan päälle, sillä valaisin oli esittelykappale, joka paloi iloisesti myyntipöydällä. Onneksi olin ottanut mukaan kangaskassin, johon valaisimen ilman mitään suojaa sain ujutettua.

Ja tässä se nyt on. 100 eurolla irronnut ilo. Olohuoneen uusi valaisin. Love it! :) En ottanut vielä kuvia lampun palaessa, koska haluan kokeilla valaisimeen vähän kylmempää valoa kuin siinä nyt on.

Kiitos siis Design Market. Sinne on palattava ensi vuonna.

Syystunnelmaa olohuoneessa

Olohuone sai syysilmettä pienillä somisteilla.

Kevään ja kesän keltainen sai väistyä syksyn tieltä, ja vaihdoin sohvatyynyiksi neulotut villa- ja puuvillatyynyt. Samalla otin keltaiset paneeliverhot pois ikkunoista. En ole edelleenkään kyllästynyt palmikkokuosiin, vaan olin päinvastoin iloinen saadessani olohuoneeseen taas pehmeää ja lämmintä tunnelmaa palmikkotyynyjen avulla.

Pihlajanmarjojen lisäksi syystunnelmaa luovat kynttilät, jotka sain alustoineen äidiltäni tuliaisiksi. Kynttilänalustoille minulla olikin tarvetta, sillä omistan niitä vain muutaman kappaleen. Valkoiset kynttilät taas istuvat nätisti olohuoneen syksyiseen tunnelmaan. Ihanaa, kun illat alkavat hämärtää jo ennen nukkumaanmenoa, ja kynttilöiden valosta ehtii myös nauttia.

Tänä iltana aionkin ottaa rauhallisesti ja nautiskella perjantai-illan kiireettömyydestä ja siivotusta kodista. Huomenna onkin aika suunnata Design Marketiin, katsotaan, löydänkö sieltä sen, mistä ennakkoon haaveilen. Kyse on eräästä valaisimesta...

Syksyinen kattaus

Oi syyskuu, nytkö jo tulit.

Syksyn tuloon on pakko uskoa, mutta onneksi tässä hämärtyvässä vuodenajassa on paljon ihaniakin puolia. Kynttilät, pimeät illat, ruska ja tietenkin ensi viikolla häämöttävä Habitare! :)

Syksyssä on myös ihanaa raikkautta, ainakin aurinkoisina, kirkkaina syyspäivinä.

Ehkä tarkoittamani raikkauden tekevät syksyn värit. Pihlajanmarjat ainakin punertavat juuri nyt parhaimmillaan, ja kävinkin napsimassa marjoja talteen kodin iloksi.

Maanantai-illan piristykseksi päätin kattaa pöydän syksyiseen tyyliin yksinkertaisesti väreillä. Pöytää piristää kimppu pihlajanmarjoja ja piiskuja sekä Marimekon syksyiset lehti-kuvioiset lautasliinat.

Laitoin pöydälle myös kaksi kirkasta ja yhden harmaan Kivi-tuikun. En kyllästy niihin varmaan ikinä, vaikka tuikut kovin yleisiä ovatkin, ja luulisi, että jonkinlainen ähky jossain vaiheessa iskisi. Luulenpa, että Kivi-tuikut ovat riittävän yksinkertaisia ja tyylikkäitä, minkä takia ne sopivat lähes sisustukseen kuin sisustukseen.

Viiniäkin aion ottaa lasillisen, koska sen verran harvinaista herkkua on päivälliseksi valmistumassa: nimittäin tattirisottoa! Jonkinlaista italialaista illallista siis tiedossa. Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

DIY: Sohvapöytä vanhoista lankuista

Kesälomat on lusittu ja arki taas alkanut viime viikolla. Blogiin tulikin pitkä tauko, koska lomalla en juuri kotona ollut. Loman loppumetreillä aloitin kuitenkin projektin, joka on nyt saatu päätökseen. Eli esittelyyn pääsee uusi, juuri valmistunut sohvapöytä.

Idea itsetehdystä sohvapöydästä alkoi kyteä jo talven aikana, kun tajusin, ettei vanha pähkinäinen sohvapöytämme sovi yhteen uuden, kylmänharmaan sohvan kanssa. Mielessä vilisi vaihtoehtoja designpöydistä ties minkälaisiin versioihin, mutta pikkuhiljaa vahvistui ajatus itse nikkaroidusta pöydästä.

Viimeinen lomaviikko mökillä konkretisoi suunnitelmat, kun vintiltä löytyi vanhoja lankkuja. Mahtava löytö, joten eihän niitä voinut olla hyödyntämättä. Ei kun hihat heilumaan ja piiiiitkiä lankkuja alas kantamaan. Siinä olikin oma show'nsa, mutta ei siitä sen enempää. :D

Miten suunnittelin?

Suunnitelma rustiikkisesta, rennosta ja vanhanajan tunnelmaa henkivästä pöydästä oli pelkästään päässäni, joten eihän siinä auttanut kuin alkaa järkeillä, miten pöytä saataisiin muutettua mielikuvasta todeksi (mies taisi kokea tässä vaiheessa epätoivon hetkiä, hih).

Aloitimme pohtimalla pöydälle sopivaa kokoa. Sopiva leveys löytyi asettamalla neljä lankkua vierekkäin, pituutta taas pöydälle tuli 90 senttiä. 10 senttiä vähemmän kuin vanhalle pöydällemme. Tämä siksi, että lankut ovat aika massiivista tavaraa, enkä halunnut pöydän vievän liikaa tilaa olohuoneesta ja tekevän sinne ahdasta tai täyteen tungettua vaikutelmaa.

Kun pöytälevy oli sahattu, oli aika siirtyä jalkojen pariin. Päädyimme sahaamaan lankun pitkittäissuunnassa kahtia, koska täyslevyisinä jalat olisivat näyttäneet hassuilta ja aivan liian massiivisilta ristikkäin. Ja ristikkäisjalat halusin pöytään ehdottomasti, koska ne sopivat mielestäni vanhan puun tunnelmaan.

Vinkki:

Sahaa lankku ensin lyhyemmiksi, lähes oikean mittaisiksi paloiksi, jotta voi helposti sovittaa niitä pöytälevyyn ja sommitella. Sovitellessa päätimme, että pöytä saa olla noin 48 senttiä korkea. Koska meillä ei ollut hajuakaan vanhan pöydän korkeudesta (en tietenkään ollut tajunnut mitata sitä ennen mökille lähtöä), päätös syntyi pikaisella huonekaluliikkeiden googletuksella, mistä selvisi ko. mitan olevan suht normaali sohvapöydän korkeus.

Vinkki nro 2:

Ole ekstratarkkana, kun sahaat jalkojen päät viistosti. Sahan on syytä sahata kohtisuoraan maahan, muuten luvassa on harmaita hiuksia, kun jalkojen pohjat ovat epätasaiset.

Kun jalat oli yhden erehdyskappaleen jälkeen sahattu oikean mittaisiksi, teimme kahteen niistä taltan ja vasaran avulla kolot, joihin jalan parit upotettiin. Lopuksi sahasimme vielä laudasta pätkät, joiden tarkoituksena on kiinnittää pöydän kansi ja jalat toisiinsa. Kun osat olivat valmiina, ryhdyimme hiomispuuhiin sekä koneella että käsin. Hiomisessa ei passaa hosua.

Miten käsittelin?

Kotona koitti aika käsitellä ja kasata pöytä. Pöytä sai pintaansa kaksi kerrosta Tikkurilan Zen-petsivahaa sävyssä Raku. Pohdiskelin jonkin aikaa, haluaisinko pöytään valkoisen värin, mutta kun törmäsin Tikkurilan esitteessä Rakuun, se oli siinä. Onneksi ko. sävyä löytyi sopivasti mökkimatkan varrelta Kodin Terrasta, joten sen hankkiminen sujui sutjakasti.

Petsivahassa hyvinä puolina on läpikuultavuus ja vesiohenteisuus. Puu saa siis kuultaa pinnan alta, ja maalausprojekti sujui ilman myrkkyhajuja.

Entä miten se pöytä sitten kootaan?

Ensin jalat kiinni välilautaan ja sen jälkeen välilauta jalkoineen kiinni pöydän kanteen. Kiinnitys sujui näppärästi akkukäyttöisen ruuvinvääntimen ja ruuvien avulla. Siinäpä se sitten olikin. Jalkoihin jäi pientä vinoutta, mutta se ei haittaa, onpahan pöydässä käsityön leima. ;) Olen tyytyväinen!

Löytö Granitista: Yrttiruukut parvekkeelle

Minulla on uusi lempikauppa, vuoden verran Helsingissä ollut Granit, jonka löysin vasta tänä kesänä. Ja löytöhän kannatti, nimittäin parvekkeen lattia sai lisätilaa näillä roikkuvilla ruukuilla.

Kyseessä siis ovat Granitin sinkkiruukut ja ruukkutelineet (jotka muuten eilen olivat liikkeessä -50%!), harmi vain, että omasta kokoelmastani ehdin ostaa puolet jo aiemmin täydellä hinnalla, eilen hain vain täydennystä.

Ruukkuja on kahta kokoa, ja itse ostin aluksi yhden pienemmän, mutta tajusin, ettei koko riitä tuuheille yrteille, joten suurin osa ruukuistani on lopulta isompaa kokoa.

Yrtit ovat aivan ykkösjuttu meikäläiselle innokkaalle kotikokille, joka kokeilee uusia ruokia ja rakastaa pitkän kaavan mukaan kokkaamista (silloin kun on vapaata, arkena en todellakaan jaksa kuluttaa aikaa keittiössä pakollista sapuskan keittoa enempää).

No, joka tapauksessa, nyt keittiössä sijaitsevan kaupan yrttikokoelman lisäksi parvekkeen "oikea" yrttikokoelma on jokakuinkin täydellinen meidän tarpeeseen.

Parvekkeelta löytyy siemenestä kasvatettuja kavereita, kuten korianteria, ruohosipulia, kynteliä ja lipstikkaa, ja lisäksi hain taimia läheisestä puodista. Sieltä mukaani tarttui oregano, silopersilja, sitruunatimjami, rakuuna ja kokonaan uudet tuttavuudet banaani- ja suklaaminttu.

Aivan ihanat yrtit, banaanimintussa on häivähdys banaania, tosin okei, en kyllä ehkä tajuaisi banaaniksi, jos en tietäisi yrtin nimeä, mutta entäs sitten suklaaminttu? No se maistuu aivan After Eightille ja ranskanpastilleille. Mahtava yrtti! Sopii kruunaamaan kesän jälkiruokia. <3

Mansikat jälkiruokaan tulevat toivon mukaan amppelista, joka tosin ei näytä yhtään niin tuuhealta kuin nettikaupan mainoskuvassa, jossa mansikoita täynnä olevat varret tulivat varmaan puolisen metriä amppelista alaspäin. Voiko mansikka tuosta vielä kasvaa?

Kävi mansikoiden miten kävi, niin yrttien osalta kokonaiskuva näyttää nyt siis tältä.

Yrttimäärä voi joidenkin mielestä näyttää liioitellulta, mutta olen haaveillut hyötypuutarhasta/hyötyparvekkeesta jo pitkään, ja lupaan, että yksikään näistä herkuista ei tule menemään syömättä kompostiin! :)