Syystunnelmaa olohuoneessa

Olohuone sai syysilmettä pienillä somisteilla.

Kevään ja kesän keltainen sai väistyä syksyn tieltä, ja vaihdoin sohvatyynyiksi neulotut villa- ja puuvillatyynyt. Samalla otin keltaiset paneeliverhot pois ikkunoista. En ole edelleenkään kyllästynyt palmikkokuosiin, vaan olin päinvastoin iloinen saadessani olohuoneeseen taas pehmeää ja lämmintä tunnelmaa palmikkotyynyjen avulla.

Pihlajanmarjojen lisäksi syystunnelmaa luovat kynttilät, jotka sain alustoineen äidiltäni tuliaisiksi. Kynttilänalustoille minulla olikin tarvetta, sillä omistan niitä vain muutaman kappaleen. Valkoiset kynttilät taas istuvat nätisti olohuoneen syksyiseen tunnelmaan. Ihanaa, kun illat alkavat hämärtää jo ennen nukkumaanmenoa, ja kynttilöiden valosta ehtii myös nauttia.

Tänä iltana aionkin ottaa rauhallisesti ja nautiskella perjantai-illan kiireettömyydestä ja siivotusta kodista. Huomenna onkin aika suunnata Design Marketiin, katsotaan, löydänkö sieltä sen, mistä ennakkoon haaveilen. Kyse on eräästä valaisimesta...

Syksyinen kattaus

Oi syyskuu, nytkö jo tulit.

Syksyn tuloon on pakko uskoa, mutta onneksi tässä hämärtyvässä vuodenajassa on paljon ihaniakin puolia. Kynttilät, pimeät illat, ruska ja tietenkin ensi viikolla häämöttävä Habitare! :)

Syksyssä on myös ihanaa raikkautta, ainakin aurinkoisina, kirkkaina syyspäivinä.

Ehkä tarkoittamani raikkauden tekevät syksyn värit. Pihlajanmarjat ainakin punertavat juuri nyt parhaimmillaan, ja kävinkin napsimassa marjoja talteen kodin iloksi.

Maanantai-illan piristykseksi päätin kattaa pöydän syksyiseen tyyliin yksinkertaisesti väreillä. Pöytää piristää kimppu pihlajanmarjoja ja piiskuja sekä Marimekon syksyiset lehti-kuvioiset lautasliinat.

Laitoin pöydälle myös kaksi kirkasta ja yhden harmaan Kivi-tuikun. En kyllästy niihin varmaan ikinä, vaikka tuikut kovin yleisiä ovatkin, ja luulisi, että jonkinlainen ähky jossain vaiheessa iskisi. Luulenpa, että Kivi-tuikut ovat riittävän yksinkertaisia ja tyylikkäitä, minkä takia ne sopivat lähes sisustukseen kuin sisustukseen.

Viiniäkin aion ottaa lasillisen, koska sen verran harvinaista herkkua on päivälliseksi valmistumassa: nimittäin tattirisottoa! Jonkinlaista italialaista illallista siis tiedossa. Mukavaa maanantai-illan jatkoa!

DIY: Sohvapöytä vanhoista lankuista

Kesälomat on lusittu ja arki taas alkanut viime viikolla. Blogiin tulikin pitkä tauko, koska lomalla en juuri kotona ollut. Loman loppumetreillä aloitin kuitenkin projektin, joka on nyt saatu päätökseen. Eli esittelyyn pääsee uusi, juuri valmistunut sohvapöytä.

Idea itsetehdystä sohvapöydästä alkoi kyteä jo talven aikana, kun tajusin, ettei vanha pähkinäinen sohvapöytämme sovi yhteen uuden, kylmänharmaan sohvan kanssa. Mielessä vilisi vaihtoehtoja designpöydistä ties minkälaisiin versioihin, mutta pikkuhiljaa vahvistui ajatus itse nikkaroidusta pöydästä.

Viimeinen lomaviikko mökillä konkretisoi suunnitelmat, kun vintiltä löytyi vanhoja lankkuja. Mahtava löytö, joten eihän niitä voinut olla hyödyntämättä. Ei kun hihat heilumaan ja piiiiitkiä lankkuja alas kantamaan. Siinä olikin oma show'nsa, mutta ei siitä sen enempää. :D

Miten suunnittelin?

Suunnitelma rustiikkisesta, rennosta ja vanhanajan tunnelmaa henkivästä pöydästä oli pelkästään päässäni, joten eihän siinä auttanut kuin alkaa järkeillä, miten pöytä saataisiin muutettua mielikuvasta todeksi (mies taisi kokea tässä vaiheessa epätoivon hetkiä, hih).

Aloitimme pohtimalla pöydälle sopivaa kokoa. Sopiva leveys löytyi asettamalla neljä lankkua vierekkäin, pituutta taas pöydälle tuli 90 senttiä. 10 senttiä vähemmän kuin vanhalle pöydällemme. Tämä siksi, että lankut ovat aika massiivista tavaraa, enkä halunnut pöydän vievän liikaa tilaa olohuoneesta ja tekevän sinne ahdasta tai täyteen tungettua vaikutelmaa.

Kun pöytälevy oli sahattu, oli aika siirtyä jalkojen pariin. Päädyimme sahaamaan lankun pitkittäissuunnassa kahtia, koska täyslevyisinä jalat olisivat näyttäneet hassuilta ja aivan liian massiivisilta ristikkäin. Ja ristikkäisjalat halusin pöytään ehdottomasti, koska ne sopivat mielestäni vanhan puun tunnelmaan.

Vinkki:

Sahaa lankku ensin lyhyemmiksi, lähes oikean mittaisiksi paloiksi, jotta voi helposti sovittaa niitä pöytälevyyn ja sommitella. Sovitellessa päätimme, että pöytä saa olla noin 48 senttiä korkea. Koska meillä ei ollut hajuakaan vanhan pöydän korkeudesta (en tietenkään ollut tajunnut mitata sitä ennen mökille lähtöä), päätös syntyi pikaisella huonekaluliikkeiden googletuksella, mistä selvisi ko. mitan olevan suht normaali sohvapöydän korkeus.

Vinkki nro 2:

Ole ekstratarkkana, kun sahaat jalkojen päät viistosti. Sahan on syytä sahata kohtisuoraan maahan, muuten luvassa on harmaita hiuksia, kun jalkojen pohjat ovat epätasaiset.

Kun jalat oli yhden erehdyskappaleen jälkeen sahattu oikean mittaisiksi, teimme kahteen niistä taltan ja vasaran avulla kolot, joihin jalan parit upotettiin. Lopuksi sahasimme vielä laudasta pätkät, joiden tarkoituksena on kiinnittää pöydän kansi ja jalat toisiinsa. Kun osat olivat valmiina, ryhdyimme hiomispuuhiin sekä koneella että käsin. Hiomisessa ei passaa hosua.

Miten käsittelin?

Kotona koitti aika käsitellä ja kasata pöytä. Pöytä sai pintaansa kaksi kerrosta Tikkurilan Zen-petsivahaa sävyssä Raku. Pohdiskelin jonkin aikaa, haluaisinko pöytään valkoisen värin, mutta kun törmäsin Tikkurilan esitteessä Rakuun, se oli siinä. Onneksi ko. sävyä löytyi sopivasti mökkimatkan varrelta Kodin Terrasta, joten sen hankkiminen sujui sutjakasti.

Petsivahassa hyvinä puolina on läpikuultavuus ja vesiohenteisuus. Puu saa siis kuultaa pinnan alta, ja maalausprojekti sujui ilman myrkkyhajuja.

Entä miten se pöytä sitten kootaan?

Ensin jalat kiinni välilautaan ja sen jälkeen välilauta jalkoineen kiinni pöydän kanteen. Kiinnitys sujui näppärästi akkukäyttöisen ruuvinvääntimen ja ruuvien avulla. Siinäpä se sitten olikin. Jalkoihin jäi pientä vinoutta, mutta se ei haittaa, onpahan pöydässä käsityön leima. ;) Olen tyytyväinen!

Löytö Granitista: Yrttiruukut parvekkeelle

Minulla on uusi lempikauppa, vuoden verran Helsingissä ollut Granit, jonka löysin vasta tänä kesänä. Ja löytöhän kannatti, nimittäin parvekkeen lattia sai lisätilaa näillä roikkuvilla ruukuilla.

Kyseessä siis ovat Granitin sinkkiruukut ja ruukkutelineet (jotka muuten eilen olivat liikkeessä -50%!), harmi vain, että omasta kokoelmastani ehdin ostaa puolet jo aiemmin täydellä hinnalla, eilen hain vain täydennystä.

Ruukkuja on kahta kokoa, ja itse ostin aluksi yhden pienemmän, mutta tajusin, ettei koko riitä tuuheille yrteille, joten suurin osa ruukuistani on lopulta isompaa kokoa.

Yrtit ovat aivan ykkösjuttu meikäläiselle innokkaalle kotikokille, joka kokeilee uusia ruokia ja rakastaa pitkän kaavan mukaan kokkaamista (silloin kun on vapaata, arkena en todellakaan jaksa kuluttaa aikaa keittiössä pakollista sapuskan keittoa enempää).

No, joka tapauksessa, nyt keittiössä sijaitsevan kaupan yrttikokoelman lisäksi parvekkeen "oikea" yrttikokoelma on jokakuinkin täydellinen meidän tarpeeseen.

Parvekkeelta löytyy siemenestä kasvatettuja kavereita, kuten korianteria, ruohosipulia, kynteliä ja lipstikkaa, ja lisäksi hain taimia läheisestä puodista. Sieltä mukaani tarttui oregano, silopersilja, sitruunatimjami, rakuuna ja kokonaan uudet tuttavuudet banaani- ja suklaaminttu.

Aivan ihanat yrtit, banaanimintussa on häivähdys banaania, tosin okei, en kyllä ehkä tajuaisi banaaniksi, jos en tietäisi yrtin nimeä, mutta entäs sitten suklaaminttu? No se maistuu aivan After Eightille ja ranskanpastilleille. Mahtava yrtti! Sopii kruunaamaan kesän jälkiruokia. <3

Mansikat jälkiruokaan tulevat toivon mukaan amppelista, joka tosin ei näytä yhtään niin tuuhealta kuin nettikaupan mainoskuvassa, jossa mansikoita täynnä olevat varret tulivat varmaan puolisen metriä amppelista alaspäin. Voiko mansikka tuosta vielä kasvaa?

Kävi mansikoiden miten kävi, niin yrttien osalta kokonaiskuva näyttää nyt siis tältä.

Yrttimäärä voi joidenkin mielestä näyttää liioitellulta, mutta olen haaveillut hyötypuutarhasta/hyötyparvekkeesta jo pitkään, ja lupaan, että yksikään näistä herkuista ei tule menemään syömättä kompostiin! :)

Musta-valkoista uudistusta & mustikka-kaurapiirakka

Keittiön patalappu-kokoelma sai hieman uudistusta, kun törmäsin Annon salmiakkiruutuisiin patalappuihin. Samalla mukaan tarttui kaksi keittiöpyyhettä, joille meillä olikin tarvetta.

Mustavalkoiset tekstiilit ovat yksinkertaisia, mutta kauniita, eikä hinta todellakaan päätä huimannut. Anno on uudistunut K-ryhmän mukaan jo puolisentoista vuotta sitten, ja olen aiemminkin ihaillut malliston tuotteita. Tuotteiden tyyli, ajattomuus ja hinta houkuttelevat. Kesämallistosta löytyy paljon kaikkea kivaa.

Olen vierastanut mustavalkoisuutta sisustuksessa isoissa määrin, vaikka se kaunis yhdistelmä mielestäni onkin. Tällainen pieni keittiökokeilu taitaa olla juuri sopivan kokoinen piristys ainakin alkuun.

Uudet keittiöliinat pääsivät tositoimiin, kun aloitin pakastimen tyhjennyksen uuden sadon tieltä. Ensimmäiseksi käyttöön pääsi rasiallinen mustikoita, joista tein todella helpon, mutta herkullisen piirakan. Eiköhän tällä reseptillä pakastin tyhjene ja nopeasti! :)

Mustikka-kaurapiirakka

• 175 grammaa voita tai leivontamargariinia

• 3,5 dl kaurahiutaleita

• 1 dl vehnäjauhoja

• 1 dl ruokosokeria

• 4 dl mustikoita

• vaniljavaahtoa tai -jäätelöä tarjoiluun

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata voi mikrossa tai kattilassa ja lisää joukkoon kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Paista piirakkapohjaa 10 minuuttia. Lisää sen jälkeen mustikat piirakkaan, ja ripottele niiden päälle ripaus ruokosokeria. Murustele loppu taikina piirakan päälle. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljavaahdon tai vaniljajäätelön kera!

Yrttitarha keittiöön

Tammikuusta asti jatkunut "minkälaiset yrttiruukut ostaisin" -pohdinta sai päätöksensä Granit-myymälään poiketessani.

Keittiön yrttitarha syntyi lopulta yksinkertaisista, harmaista puulaatikoista, joihin ihastuin ensisilmäyksellä liikkeessä. Laatikot löytyivät siis täysin yllättäen, ja pienen pohdinnan jälkeen tartuin kahteen pienempään ja yhteen isompaan. Isolle laatikolle aion kehitellä muuta käyttöä.

Laitoin molempiin yrttilaatikoihin kaksi ruukkua aluslautasineen, eli yhteensä tilaa on neljälle yrtille. Yrteiksi valitsin kaupan yrttejä, ja luulen, että aion tehdä niin jatkossakin. Tosin olen kuullut, etteivät kaupan yrtit välttämättä menesty mullassa?

Yrttilaatikot piristävät kivasti keittiön tasoja ja keittiön ilmettä, joka muuten on peruskeittiö peruskaappeineen ja työtasoineen, mikä löytyy kaikista ei-omistuskerrostaloasunnoista.

Nyt ruukuista löytyy vahvaa minttua, korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa. Katsotaan, miten kauan yrtit säilyvät hengissä. Mahdollinen valonpuute hieman huolettaa, siksi pohdinkin, pitäisikö yrttilaatikoita pitää välillä ikkunalla. Ikkunalla tarkoittaa meidän tapauksessa yhtä kuin ruokapöydällä, joka ajatuksena ei kyllä houkuttele, sillä tykkään, että ruokapöydän tila on pyhitetty vain ja ainoastaan kattauksille. Mutta voi olla, että yrttitarhani jää turhan lyhytikäiseksi, mikäli en jousta tästä tavastani.

Suomen Granitit löytyvät Helsingistä, Bulevardilta ja Forumista, jos jotakuta jäi mietityttämään. Mukavaa sunnuntaita kaikille! Täällä suunnataan kohta maistelemaan Taste of Helsingin antimia... :)

Rosmariini - ruokaan ja koristeeksi

Siis vau, minkä kokoisen rosmariinin löysin Plantagenista!

Olen ostanut rosmariineja pitkin talvea kaupasta, mikä on käynyt kukkaron päälle, koska jostain syystä rosemary on muita yrttejä selvästi kalliimpi. Rahanmenosta harmistuneena tämä alta 20 eurolla irronnut jättirosmariini ilahduttikin aika lailla. Luulisi tästä riittävän satoa koko kesäksi. Söpö kaveri, toimii huonekasvinakin.

Yrtit ovat muutenkin aiheuttaneet minulle päänvaivaa, koska keittiön taso on jatkuvasti täynnä niitä, kaupan omissa ruukuissa ja pusseissa. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa hankkia niille yrttiruukut. Mutta millaiset? Ongelma on, että harva yrttiruukku on mielestäni ulkonäöltään nätti. Erilaiset yrttikasvattamot (vai miksi niitä nyt nimitetäänkään) taas tuntuvat epäilyttäviltä. Olen lukenut, että ne pitävät meteliä ja vievät paljon tilaa. Ruukkuprobleema siis vaivaa mieltä. Eva Solon ruukut miellyttävät silmää eniten, mutta hintaakin niillä sitten on.

Rosmariinille hankin samalla kauppareissulla yksinkertaisen valkoisen ruukun, ja ovatpa muuten nuo kyseiset ruukut todella valkoisia. Kokeilin ruukkua Bestån päälle, mutta Bestå näytti sen alla aivan keltaiselta.

Ruokailutilassa ja olohuoneessa askarruttaa muutama muukin asia. Rosmariini nököttää tällä hetkellä keittiönjakkaralla. Paikka on mielestäni kuin tehty yrteille tai muille kasveille, mutta en ole päättänyt, millaisen hyllyn tuolle kapealle seinänpätkälle hankin.

Oivallusta odotellessani hyödynnän jakkaralla nököttövää rosmariinia, joka pääsi ensitöikseen maustamaan italialaista tagliataa, eli ohueksi viipaloitua naudanfileetä rucola-pedillä.